Tunteesta

Puhun usein tunteesta ja sen tärkeydestä valittaessa oikeaa harjoitusohjelmaa tai tekniikkaa. Uskon että varsinkin kokeneilla urheilijoilla on kyky “tuntea” mitä he tarvitsevat ja koska monet harjoitteluun vaikuttavat muuttujat ovat joka tapauksessa täysin hallitsemattomissa on liiallinen suunnittelu suhteellisen turhaa ainakin isossa mittakaavassa. Tekniikan kanssa jälleen kerran kauan veden kanssa vuorovaikuttaneilla uimareilla on yleensä todella hyvä kyky tuntea kuinka muutokset tekniikassa joko tuovat lisää vauhtia tai vastaavasti heikentävät sitä. Jälleen kerran tämäkin on tietenkin harjoiteltavissa.

Koska tykkään ristiriidoista ja varsinkin omien puhumisieni kyseenalaistamisesta tänään aiheena on tunteiden merkitsemättömyys. Meillä on ihmisinä tapana luoda tapoja ja uskomuksia monen asian ympärille. Itse tänään heräsin ajatukseen jossa harjoittelun pitäisi olla jollain “tavalla” kovaa joka itselleni merkitsee maitohappoja tässä vaiheessa kautta kun pääkilpailuihin on puoli vuotta. Minulla oli “tunne” siitä kuinka se mitä altaassa tein ei ole tarpeeksi. Onneksi pystyin hyvin järkeilemään itselleni että a) varsinkin päämatkallani aerobisella kunnolla tai happojensiedolla ei ole mitään merkitystä ja 100metrin rinnassakaan kyseisten fysiologisten ominaisuuksien tarve on minimaalinen b) jos jossain vaiheessa todellisuus on se että tarvitsen lisää “kuntoa” kestää sen kehittäminen vanhalle tasolle minulla kokemukseni mukaan noin kolme viikkoa jonka jälkeen se yksinkertaisesti ei enää kehity ilman muiden ominaisuuksien heikentymistä. Samalla ajatukset siirtyivät tieteen ja uinnissa käytettävän harjoittelumetodologian eroihin. Moni uintiharjoitteluun liittyvä juttu kuulostaa intuitiivisesti järkevältä, mutta kuulostaako se siltä koska siitä on joskus tehty totuus vai onko se oikeasti hyödyllistä? Näitä juttuja on mm. potkuharjoittelu, harjoittelu useammin kuin kerran päivässä, tekniikkadrillit jne. En jälleen kerran sano tietäväni onko näistä hyötyä (ja teen näitä kaikkia itsekin), se pitää jokaisen kokeilla. Valitettavasti nämä ovat usein niin juurtuneita tapoja uinnissa että on vaikeaa sanoa mitä tapahtuisi jos joku tekisi asiat erilailla. 

Urheilijoiden on pystyttävä katsomaan syvemmälle asioihin joita tekee. Teetkö niitä siksi että ne toimivat aikaisemmin? Koska muutkin tekevät? Koska tuntuu siltä? Vai teetkö niitä juuri siksi että tiedät (huom. tiedät?!?) tarvitsevan kyseistä harjoitetta kehittyäksesi? Muista että tunteet ovat äärimmäisen pettäviä. Niin urheilussa kuin elämässä. Homo Sapiensilla on ainutlaatuinen kyky erottaa tunne ja todellisuus toisistaan. Me pystymme tekemään päätöksiä perustamalla ne omaan harkintaamme. Vaikka jokin asia tuntuu siltä että tarvitset sitä niin mieti hetki onko kyseessä aivojesi luoma harhakuva todellisuudesta vai todellinen tarve.

Hyvänä esimerkkinä toimii uintitekniikka. Vaikkakin luonnolliset liikeradat, suurempi voimantuotto, parempi vartalon asento, oikeanlainen jalkojen käyttö jne. usein tuntuvat heti paremmilta voi vanha tekniikka olla ajettu niin syvälle hermostoon että jopa loukkaantumista aiheuttavat tekniikkavirheet voivat TUNTUA hyvältä. Usein vasta pidempi videoanalysointi jossa uimari oikeasti näkee omat virheensä ja sisäistää miksi tekninen muutos on parempi vakuuttaa uimarin muutoksen tarpeesta. 

Loppuun mainos. Jos joku ei ole vielä huomannut niin sivuihin on liitetty palvelut osio josta saa lisätietoja niin mun palveluista ja Master Sport oy:n tarjoamista välineista lihasten itsehuoltoon. 

Jos haluat selvittää onko sulla tapoja uintitekniikassa jotka mahdollisesti hidastavat uintinopeutta niin kuvaa uintiasi veden alta, lähetä video minulle tai lataa video youtubeen niin analysoin sen pientä maksua vastaan suunnilleen tähän tyyliin. Lisänä tulee videon muodossa ehdotelmia tekniikan korjaamiseen niin allasharjoitteiden kuin kuivaharjoitteiden muodossa!!

http://eetukarvonen.blogspot.com/p/palvelut.html