perjantai 26. huhtikuuta 2013

Reeniä, reeniä


Eilen altaassa:

3x
2x25ru max ylhäältä
1x25pu max ylhäältä
Ja loppuun vielä 50ru ylhäältä max

Eipä siinä sen enempää kuin että täysin spesifiä treeniä 50rintaa ja 50perhosta varten. Tosin epäilen vahvasti että jos pelkkää vinstaa haluais treenailla ei olis ikinä tarvetta uida yli 25m matkoja treeneissä. Aikaa meni koko treeniin varmaan se pari tuntia kun tuli jonkun verran heitettyä läppää vetojen välissä apuvalmentaja Loicin kanssa. Lähinnä pohdittiin sitä kuinka syvälle tietyt asiat ovat juurtuneet ihmisten mieliin, ja niiden ajatusmallien rikkominen on lähes mahdotonta. Ei pelkästään uinnissa, mutta myös elämässä yleensä! On hyvin vaikea auttaa ihmisiä valmentamalla jos he ovat joskus saavuttaneet hyvän tuloksen jollain saralla. Ymmärrän että on tietenkin luonnollista yrittää saavuttaa se samalla kaavalla kuin aikaisemmin, mutta ainakaan urheilussa se ei yleensä toimi. Tilanteesta on saatava jonkinnäköinen analyysi niistä asioista joita parantamalla voi tavoitteen saavuttaa. Se että joskus paransi esim. 100vu tulosta nopeusharjoittelulla ei välttämättä toimi toista kertaa. Juuri tässä piileekin kausisuunnittelun vaikeus, kun kuitenkaan esim. kilometrimäärillä tai kovan uinnin prosentuaalisella osuudella ei pekästään tee juuri mitään. Pitää nähdä mitä asioita tulisi kehittää sekä selvä polku jota on kuljettava että juuri nämä asiat kehittyvät.

Tänään sitten hieman tiukempi treeni eli:

4 kierrosta
2x
20m power rackilla medium vastus
10-15m verraa
30m käännös mentaali 100pace
10-15m verraa
20-25m mentaali 4.25 100pace
15m power rackilla ylisuuri vastus

20m pu power rackilla medium vastus
10m verr
20m pu mentaali 50pu maalintulo

Loppuun vielä 50ru ylhäältä

Koko sarjan idea oli haastaa juuri sitä viimestä 20m 100 uinnissa ja kokea se monta kertaa ton yhden kierroksen aikana. Ekalla kierroksella huomasin saman jutun kuin Mesassa eli happojen iskiessä huomioni kiinnittyi eniten kämmeniini ja loppu vartalo ikään kuin vain seuraa käsiä. Louic huusi joka verra tauon aikana mulle vihjeitä jalkojen käytöstä ja loppujen lopuksi vauhti kasvoi koko ajan sarjan edetessä. Mun täytyy vaan uudelleen ohjelmoida mun aivojen tapa reagoida happoihin. Jälleen kerran maitohaponsieto treeneillä ei ole mitään tekemistä tän kanssa (vaikka kyllähän toi sarja sattu) vaan lähinnä on kyse sisäisten mekanismien muuttamista niin että ne tukisivat kisasuoritusta parhaimmalla tavalla.

Vaikka ei ihan paras fiilis ollu ton treenin jälkeen, päivällä kävin vielä salilla viimeistelemässä voimia kohti tampereen avoimia. Siitä pieni video...



keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Päivitystä


Sunnuntaina 9x20m täysiä. Maanantaina 20x50 jossa jokaisessa aina kaksi lyhyttä matkaa 100-200vauhtista uintia. Loppuun vielä 12x20m ylhäältä lähinnä pu, mutta taisin kolme starttia ottaa rinuliakin. Eilen sitten:

4x
50ru kiristyvällä tahdilla
2x25pu semmosta mukavaa vauhtia
Loppuun vielä ekstrana 10x25 vu/su l.30 niin kovaa kun vaan pysty

Tänään otin lepopäivän uinnista ja kävin salilla treenaileen tempausta ja sitten toistotikkaita pystypunneruksessa ja leuoissa. Tuntunu ainakin pystypunnerukseen kässäreillä tulleen hieman lisää voimaa. Leuat nyt ei perkele tunnu kehittyvän millään enään, tosin veikkaisin että hieman korkeavoluumisempi ohjelma mitä on tullut tehtyä viimeisen 2-3kuukauden aikana olisi paikallaan ja rikkoisi plateaun nopeasti, mutta uidaan nyt kisaputki ensin pois alta.

Tässä rupee kouluhommatkin oleen kohtuu pulkassa. Yksi esitelmä ja koe jäljellä. Täytyy kyllä sanoa että työharjoittelua lukuunottamatta on ollu kyllä äärimmäisen lepposet 16 viikkoa. Ehkä on joskus muullonkin tullu opiskeltua biomekaniikkaa ja voimaharjoittelun perusteita...

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Uutta uintia


Aamulla taas uintitreeni jossa aiheena pelkkä perhosuinti. Pääsarjana oli 6x25-50m semmosta mukavan helppoa vauhtia keskittyen erityisesti delffareihin. Kaikki muu tekeminen rakennettiin aina ton yhden toiston ympärille, eli käytännössä taukoa tuli 5-6minuuttiin jona aikana tein kaikennäköistä salaista. Kokonaisvoluumi oli varmaan alle kilometrin, mutta väittäisin että pelkästään tämän yhden treenin avulla pystyisin uimaan 100perhosta muutaman kymmenyksen kovempaa. Jälleen treenistä saattoi jäädä jotain metabolistakin vaikutusta käteen, mutta suurin vaikutus saatiin aikaan kehon käytön ja kisataktiikan paranemisen kautta. Tämä on jotain mihinkä “normaalilla” treenillä ei kyetä ja jos luottaa pelkästään fyysisen kunnon paranemiseen joutuu tyytymään muutaman kymmenyksen ennätysparannuksiin kausittain tai sitten tulosten taantumiseen kun fyysinen piikki on saavutettu. Tälläinen treeni vaatii sitä OIKEAA valmennusta tai äärimmäisen ajattelevan uimarin. Pelkkä harjoitusohjelman seuraaminen ei enää yksinkertaisesti riitä maailmanhuipulle, joka treenistä on saatava irti jotain muutakin! Vesisuhdetta, kehon käyttöä ja kilpailutaktiikkaa painottavassa treenissä voidaan kehittyä päivittäin hermostollisella tasolla ja saada samalla kaikki fyysinen kuormitus ja superkompensaatio kuin taululta uituun treeniin.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kova työ?


Tänään pelkkä aamutreeni jossa:
4x
25ru mentaali 1.25 100satasesta
25ru mentaali 2.25 100satasesta
25ru mentaali keskiosuus 50ru
50ru mentaali 100pace
Viimenen ylhäältä 30,3 joka on mulle treeneissä suorastaan erinomainen.

En halua olla ilkeä kellekkään, mutta tänään yksi uimari avautu mulle siitä että en ui samoja treenejä muiden kanssa ja en ansaitse menestystäni koska en treenaa tarpeeksi kovaa ja varsinkaan paljoa. Menin aika hiljaiseksi siitä että joku kehtaa tulla päin naamaa kertomaan, mutta toisaalta onhan tommonen virkistävää. Valitettavasti tiedän että urheilumaailmassa ja varsinkin uintimaailmassa vastaavaa ilmiötä esiintyy paljon. Jos joku “epämotivoitunu” voittaa muut niin automaattisesti häntä kutsutaan “lahjakkaaksi” eikä ikinä pystytä katsomaan syvemmälle niihin syihin miksi hän menestyy. Yleensä nämä “kovan työn tekijät” tuntevat että he ansaitsevat menestystä koska ainakin omasta mielestään treenaavat kovempaa ja enemmän kuin muut. Valmentajat ihailevat näitä uimareita ja kertovat kuinka kova työ joskus palkitaan ja vastaavasti parempia ja lahjakkaita uimareita ammutaan alas muistuttamalla kuinka paljon parempia he olisivat jos he treenaisivat kunnolla. Valitettavasti uinti tai varsinkaan elämä ei toimi näin. “Kova työ” ei ole yksi niistä ominaisuuksista joihin keho adaptoituu ja on sitä myöten valmiimpi uimaan kovaa kisoissa. Lisäksi “kova työ” liitetään ainakin uinnissa usein suureen määrään ja kipuun eikä niinkään siihen onko työ ollut laadukasta ja tarkoituksenmukaista. Itse ainakin mielummin teen treeneissä kaiken minkä voin kehittyäkseni ja jätän kaiken turhan muille. En pysty kaiken kokemani jälkeen enään arvostamaan “kovaa työtä”, arvostan vain tuloksia ja kehittymistä ja ainakin tietääkseni niistä kilpauinnissa on kyse!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Vesivoimasta


Taas saatiin tänään treeniä käyntiin. Aamulla salilla hieman pystypunnerrusta ja leukoja (yllättäen). Hieman pidempiä sarjoja, yritän säästellä tota oikeaa haukkaria, yli 5RM sarjapainot missään käsiliikkessä ei oikein tunnu hyvältä joten tein kevyehköllä painolla toistotikkaina leuoissa 3x(2,3,5) ja pystypunnerusta käsipainolla 3x(3,5,7). Loppuun hieman dippejä ja TRX soutua. Iltapäivästä sitten altaalla pieni “vesivoima” treeni. Ensin power rackkia vastaan tommonen 8sekan veto rintaa, siitä suoraan 25m vu kumia vastaan ja sitten ylinopeudella delffareita takasin. Siitä sitten 50verraa ja mentaali 3.25 100m käännöksellä.

Itse käytän vastusharjoittelua altaassa äärimmäisen säästeliäästi ja silloinkin jos uin rintauintia pidän vedot alle 10sekunnissa ja ainoana tavoitteena on pitää tekniikka mahdollisimman kilpailunomaisena. Vastusuinnin hyöty on kiistanalainen asia ja itse näkisin sen hyödyn lähinnä kuivalla hankitun voiman siirtämisessä veteen. Sillä ei siis pysty kehittään voimaa vaan pikemminkin jalostamaan sitä. Pitkät ja liiallisella vastuksella uidut vedot ovat ehkä huonoin idea mitä harjoittelussa voi tehdä vaikka hemmetin rankkoja ovatkin ja niiden jälkeen uinti “tuntuu” paremmalta. Välillä sitä voi tietenkin käyttää kontrasti harjoituksena idealla kuinka nopeasti pystyy muuntumaan takaisin normaaliin hajotettuaan oman uitinsa ihan palasiksi uimalla kumin perässä 2minsaa. Tämä tietenkin vain äärimmäisen edistyneille uimareille ja itse en todellakaan ole vielä siellä. Muutama perus linjaus mun vastus treenissä on:
-tarpeeksi lyhyt suoritus (alle 10s)
-ei ikinä 100%max
-keskittyminen tekniikkaan
-vastuksen jälkeen aina välitön ylinopeus tai normaali uinti
-yhdessä mikrosyklissä maksimissaan 2 harjoituskertaa jossa “vesivoimaa”

Mesa gp video blogi 4


Noniin, vihdoin sain aikaiseksi tehdä videoo loppukisoista. Koulussa loppu häämöttää ja kiire on sen mukaista. Selkeästi uudelle tasolle ollaan noustu uimarina tänä vuonna ja aikalailla tästä hetkestä lähtien menestys on vain omasta motivaatiosta kiinni, kun treenitkin uin aika lailla yksistäni.



torstai 11. huhtikuuta 2013

Mesa GP Video Blogi 3




Ei kai tässä kauheesti sanottavaa ole, muuta kun se että meidän suomalaisten uinti-ihmisten on vihdoin herättävä siihen todellisuuteen etteivät kansainväliset huiput ole yli-ihmisiä. He eivät harjoittele kaksinkertaisesti enemmän kuin me, eikä heidän elämäntapansa muistuta  trappisti munkkia. Suomessa tehdään valtavan hyvää työtä, mutta joskus työnteko valitettavasti tulee pää-asiaksi. Swimming is about racing!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Mesa GP video blogi 1


No niin Mesan GP lähestyy ja nyt on alle 48tuntia ennen ekaa H-hetkeä. Ei ole kauhean odottava fiilis kehossa, mutta mun nykynen kanta on että fiilis, tunne yms.   käsitteet on vain urheilijan tapa puhua itsensä pois kisasta. Kuka välittää tuntuko joku kisa hyvältä jos voittaa kaikki muut? Sisäinen tunne huijaa usein. Ihan puhtaasti fyysisesti vaikka esimerkkinä huono ryhti. Jos on tottunu oleen kyfoosissa tms. niin se “tuntuu” hyvältä vaikka totuus on että se on äärimmäisen huonoksi keholle. Asian voi helposti tunnistaa katsomalla peiliin, mutta silti ihmiset valitsevat huonon ryhdin koska “se tuntuu” helpommalta. Tai psykologiselta puolelta epävarmuus, kuinka useesti tuntuu että joku vaikka vihaa mua, vaikka todellisuus on aivan eri? Pystyt jopa sen järkeilemään itsellesi, mutta silti tunne vie voiton. No, kuitenkin viikolla on luvassa 50ru time trial sekä torstaina ja perjantaina. 100 rintaa uidaan sitten isojen poikien kanssa lauantaina. 


sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Lämpöä ja burgereita



Eilen ja tänään treeneissä ns. mentaali piikkejä. Eli ennen jokaista suoritusta pieni matka kisasuorituksen sisälle ja sitten sillä fiiliksellä suoritus. Tuntuu kyllä erinomaiselta jos se nyt mitään kertoo. Ensi viikko vielä vapaata työharjoittelusta ja torstaina päästään asiaan! Eli uin time trialina sekä torstaina että perjantaina 50 rintaa ja sitten 100 rintaa muiden kanssa lauantaina. Vaikka allas on noin 45minsan päässä (ilman ruuhkaa..) päätin tilata itselleni hotellin ja viettää “romantic getaway” tyylisen neljä päivää. Ihan oikeesti halusin taata että kisafiilis tarttuu kun tämä arki on kuitenkin kohtuu harmaata meikäläisen kämpässä. Nyt tosin luomu piffit kummittelee jääkaapissa joten ei pysty kirjottaan mitään järkevää...


Puhuttiin ja tehtiin pientä podcastia ravinto aiheesta Jaakon kanssa tänään. Lähinnä ihmetyttää että tosi moni yhdistää esim. mun ruokavalio käyttäytymisen kieltäytymiseen ja siihen että en nauti ruoasta. En tiedä mutta ite ainakin syön aina just sitä mitä haluan ja minkä tiedän parantavan oloani. Joskus tulee käytyä burgerillakin, mutta silloinkin olen vaativa asiakas ja saan juuri sitä mitä haluan! Samalla videolla kutsu kaikille suomalaisille uimareille tulemaan nauttimaan Arizonan lämmöstä!



torstai 4. huhtikuuta 2013

Vapautta





En tiiä onko tässä nyt taas mitään pointtia, kai tämä ihan selkeetä on kaikille. Totta kai pitää olla jotkut isot linjaukset kunnossa mutta niiden sisällä on hyvä liikkua aika vapaasti jos on mahdollista. Itellä ei tällä hetkellä ole mitään rajoitteita varsinkaan treenin suhteen ja tarkoituksena onkin kokeilla suht vapaata “suunnittelua”. Olen nimennyt tietyt vaiheet kaudesta mutta niiden harjoituksellisesta sisällöstä ei ole mitään paperilla tai edes ideana olemassa. Esim. nyt on menossa kolmen kisan kestävä “yleisurheilun kisakausi” joka viittaa siihen että sen sijaan että olisi yksi kisa jossa kykenen uimaan kovaa yritän uida toivottavasti kovempaa ja kovempaa joka kisassa jotka tähän saumaan osuvat ja harjoituksien pitää tähdätä kunnon ylläpitämiseen ja hienosäätöön. Seuraavaksi sitten vuorossa “rennosti maailman nopeimmaksi” jakso ennen MM-kisoja (nopeudella tarkoitan ensimmäistä 20m vinstan kisasta). Kausien nimeämisen idea ei toki ole mun keksimä juttu ja itse sain idean tähän Kallisen Villeltä.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Kolmas klinikka


Eilen hiukan vaikeempaa, mutta tänää palattiin ruotuun. Otin 4x50 täysiä/kovaa suht pitkällä palautuksella ja loppuun vielä 3x5sykliä power rackia vastaan. Huomaan selkeesti että hermosto rupee oleen aika lailla poikki kaikesta max vauhtisesta tekemisestä. Hieman täyttä vauhtia hiljaisemmilla nopeuksilla homma toimii mutta kun lähtee repiin niin ei ikäänkuin pysty hallitsemaan liikettä. Toivottavasti herkkyys iskee nimenomaan tuohon max vauhtiin kun sitä tässä on tullut treenattuakin. 

Kolmas uintievoluution klinikka jonka olemme Jaakon kanssa luoneet käsittelee kysymystä: mikä erottaa huippu-uimarin tavallisesta uimarista? Kaikki kuitenkin treenavat paperilla suurinpiirtein samanlailla. Klinikassa käymme läpi tapoja nostaa päivittäisen tekemisen laatua korkeammalle niin altaassa kuin altaan ulkopuolella. Klinikalla opitaan ymmärtämään mm.

-mitä tarkoittaa harjoittelun laatu?
-kuinka omaa tekemistään voi parantaa joka päivä ja kuinka kehittymiselle ei ole näkyvissä mitään rajoja vaikka treeni määrä ja intensiteetti pysyisi vuosia samana!
-miten pienet valinnat omissa elämäntavoissa muodostuvat vuosien mittaan tärkeiksi suorituskyvyn kehittäjiksi

Käytännössä käymme läpi uintievoluution filosofiaa. Kutsu meidät seuraasi ja nostetaan uimarien harjoittelu uudelle tasolle!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Tavoitteen asettelusta


Sunnuntaina kävin altaalla huitasemassa yhden 50m rinnan ylhäältä ja kovaahan se meni. Samanlaista hälläväliä meinikiä pitäsisi saada joka kilpailuun, sillä valmistautuminen ei todellakaan ollut etukäteen suunniteltu tai millään tavalla edes lähellä optimaalista. Alan entistä enemmän olemaan sitä mieltä että tavoitteet ovat loppujen lopuksi vain huippusuoritusten tiellä. Toisaalta taas on vaikea selittää tai ymmärtää miksi joku treenaisi päivittäin kovaa ilman tavoitetta tai haavetta. Tykkään enemmän ajatuksesta jossa liikutaan kohti päämäärää joka ei ole turhan eksakti. Esim. “haluan uida todella kovaa joka kisassa, ja luoda uutta uinnissa” vs. “haluan uida x päivämääränä 100ru 1.01,57 ja voittaa suomen mestaruuden”. Jokainen tietenkin tavallaan, mutta ainakin tällä hetkellä mulle sopii paremmin ajatus siitä että haluan parantaa kilpailusuoritustani joka kerta kun kisoihin pääsen. Ajallisesti se tuskin on mahdollista (taas itseään rajoittava lause..), mutta jonkin tekijän täytyy mennä paremmin tai ainakin jotain uutta on yritettävä joka kerta, sen ei niin väliä jos kisan jälkeen toteaa että homma ei toiminut. Turha numeron laittaminen koko harjoittelun pohjaksi on kaikkea muuta kuin tehokasta. Fysiologiaa ei pysty hallitsemaan niin tarkasti että joka kerta kykenee maagisen “luvun” tuomaan aikatavoitteisiin. Sen sijaan keskittyminen kokonaispaketin parantamiseen aina ja kaikkialla luo pitkäaikaista kehittymispotentiaalia. Joskin kyllä kai siihenkin tarvitaan sitoutuminen ja jokin haave taustalle. Itselle tuo haave on taistella maailman parhaiden kanssa joka kilpailussa ja rehellisesti sanottuna muiden arvostus. Tuo mies tietää treenistä jotain mitä me ei tiedetä koska kykenee uimaan kovempaa kuin muut. Tosin “lahjakkuus” leimanhan sitä yleensä uinnissa saa jos muut voittaa...