Jos on delffarit tärkeitä muissa lajeissa niin läpivetojen merkitystä rintauinnissa varsinkin lyhyellä radalla ei voi yliarvioida. Käytännössä uimari joka hallitsee läpivedon paremmin kuin kanssakilpailijansa voi perustaa koko uintitaktiikkansa niihin. Jälleen veden alla saavutetun vauhdin hyödyt eivät rajoitu ainoastaan nopeisiin liukuihin vaan koko altaanmitalle. Muistakaa, mitä nopeampi olet pintautuessa, sitä nopeampi olet myös altaan toisessa päässä. Läpiveto osaamisessa on jopa huippujen välillä huikeita eroja, moni on nähnyt kuinka loistavat rintaUIMARIT häviävät metritolkulla hyville ponnistajille 200 rintauinnissa. Mielestäni syy tähän piilee välinpitämättömyydessä ja asenteessa että “joillakin nyt vaan on hyvät läpivedot”. Läpivetoja tulee harjoitella ihan samalla intensiteetillä kuin delffareitakin ja jos 30-50% rintauinnista ratkaistaan veden alla niin jokainen voi harkita kuinka suuri osa harjoittelusta läpivedon kehittämiseen tulisi uhrata.
Läpivedossa on kaksi koulukuntaa. Käsittelen tässä tekstissä omaa ja muille suosittelemaani tapaa, eli delffarin suorittamista ennen käsien läpivetoa. Minulle kahden impulssin tapa on paljon johdonmukaisempi koska tällöin vauhtia pystyy säilyttämään kauemmin kuin yhden impulssin tyylissä joka toki toimii erittäin hyvin monilla uimareilla.
Liukuasennon jälkeen käsien avautuessa vetoa hakien sivuille jalat aloittavat delffarin ylöspotkun rauhallisesti. Kun kädet ovat saavuttaneet sopivan etäisyyden toisistaan suorittavat jalat räjähtävän alaspotkun joka mahdollistaa käsien liu-uttamisen eteenpäin. Kun delffarin mahdollistama vauhti alkaa hidastumaan (tämä tapahtuu nopeasti 0,1-0,2s) aloitetaan käsillä läpiveto joka noudattaa suunnilleen perhosuinnin käsivedon piirteitä, paitsi että kädet suorittavat myös lopputyönnön. Käsiä ei tarvitse vetää suoriksi sivuille vaan pikemminkin vartalon alle muodostaen pienen kulman vartalon ja käsien välille joka ohjaa uimaria ylös pintaantumiseen. Välittömästi käsien vedon jälkeen alkavassa käsien palautuksessa kädet tulevat mahdollisimman läheltä vartaloa jompi kumpi käsi toisen alla takaisin kohti liukuasentoa (kädet voivat palautua myös eri aikaan a la Dale Oen). Palautus potku ajoitetaan suunnilleen siihen vaiheeseen kun kädet ohittavat pään.
Huomioita:
-yleensä uimarit viettävät jokaisessa liukuvaiheessa liian paljon aikaa
-yleensä delffarin jälkeen ei uimareilla näy liukuaikaa, vaikka se nykysäännöillä on sallittu (en muuten ole nähnyt kenekään tekevän sitä niinkuin minä tai edes puhuvan siitä, olisiko mun keksintö??)
-käsien palautuspotku alkaa liian aikaisin ja on kooltaan aivan liian iso (tarkoitus on säilyttää vauhtia ja kantapäiden vetäminen lähelle pakaroita hidastaa vauhtia varmasti)
-liian agressiivinen käsiveto jonka loppusuuntaus on ylöspäin (mikä liikuttaa kehoa alaspäin...)
-torso ja pää eivät pysy suorassa linjassa koko läpivedon ajan
-aivan liian iso delffari joka pikemminkin hidastaa vauhtia kuin ylläpitää sitä
Ensi kerralla läpivedon harjoittelusta muutama ajatus ja ihan ilmaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti