torstai 20. syyskuuta 2012

Olenko oma itseni?


Olen nyt joutunut treenailemaan yksistäni ma,ke ja pe päivät työharjoittelun takia. Samoin kesällä treenailin suurimman osan ajasta yksistäni. Tiedän selkeästi että yksin treenatessa keskittymiseni on korkeammalla tasolla kuin ryhmässä treenatessa. Suurimmaksi osaksi tämä on tietenkin omaa syytä, mulla kun keskittyminen tuppaa olemaan muualla kuin itse uinnissa jos muita on ympärillä. Kaikki jotka on kokenu mun kanssa treenin tietää että mun on hyvin vaikea olla kettuilematta muille, puhua tyhmiä ja kiusaus kisailuun on aina läsnä. Itse koen että tarvitsen molempia lähestymistapoja treeneihin ja kumpikaan ei sinänsä ole toista parempi. Rupesin miettiin syitä tähän eroon ja yleensäkin sosiaalisia maskeja ja  kuinka selkeesti ne näkyy mun ja muiden käyttäytymisessä. Selväähän on että kukaan ei ole koko ajan oma itsensä (jos sellaista onkaan..) ja olosuhteet, ihmiset, maa jne. vaikuttavat käyttäytymiseen ja jopa siihen miten näkee itse itsensä. Huomaan tämän hyvin kun puhun englantia muiden ulkomaalaisten kanssa, olen itsevarma kielitaidostani ja minulle luontainen ekstroverttisyys tulee esille. Amerikkalaisten kanssa puhuessani mietin sanojani paljon pidempään ja olen huomattavasti pidättäytyväiempi. Tämä käyttäytyminen ei todellakaan palvele minua mitenkään mutta jotenkin luontaisesti se tulee esille. Saman asian koen myös uinnissa. SM-kisoissa olen super itsevarma, rentoutunut ja puhelias joka suuntaan (myös edellämainittu treenikäyttäytyminen tulee esille..). Kansainvälisissä kisoissa taas joudun pakostakin olemaan enemmän sisäänpäin kääntynyt koska en tunne läheskään kaikkia kilpailijoita ja muutenkaan emme jaa samaa kieltä ja kulttuuria. Tunnen itseni myös hieman ujoksi, vaikka en todellakaan sitä ole, liekö sitten liiallista kovempien uimarien ihailua? Arvokisoissa olen enemmän “tosissaan” ainakin ulkopuolisille tarkkailijoille. Tulos on kuitenkin lähes aina huonompi ulkomailla kilpaillessa. Mietinkin että ehkä ulospäinsuuntautuneisuus on niin iso osa luonnettani että aina kun rupean esittään jotain muuta joudun pitämään niin ison osan itsestäni piilossa että se väkisinkin vaikuttaa kaikkeen muuhunkin, ehkä jopa uintivauhtiin.

Haluan pystyä olemaan oma itseni aina ja kaikkialla, koska jotenkin musta tuntuu että toistuvat hyvät urheilusuoritukset ovat kuitenkin vain sen ilmentymä että on täysin varma itsestään ja itsessään(?). Ihan samalla tavalla kuin uinnissakin, huomioimalla omia käyttäytymismalleja voi asioihin puuttua ja yrittää muuttaa niitä positiivisempaan suuntaan. 

tiistai 18. syyskuuta 2012

Omat uintitavoitteet


Okei viimeksi lupasin omia uinnillisia tavoitteita tälle kaudelle, tärkeimmät tavoitteet mulla liittyy lähinnä elämänhallintaan ja itsensä kehittämiseen mutta kyllä niitä altaassakin löytyy. 

Lista ei ole tärkeysjärjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä kun ne mieleen tuli miettiessä (ehkä se kertoo tärkeydestä..en tiedä.)

1.Uinti startin jälkeen

Olen jo pitkään miettinyt sitä kuinka tätä kaikkein tärkeintä kohtaa uinnissa (pintaantumista, varsinkin startissa) tulisi lähestyä. Selkeästi normaali uintitapa ei ole tehokasta, sillä vauhti on kovempi kuin ikinä uidessa (ja vastusvoimat siis suurempia) . Olen yrittänyt kehittää joka lajiin erillistä pintaantumis-uintia ja rintauinnissa tämä varsinkin on toiminut ainakin välillä. Yritän kehittää tätä edelleen siihen suuntaan missä vähennän propulsiota mahdollisimman vähäiselle tasolle ainakin ensimmäiset 2-3 sykliä ja alan vasta sitten uimaan normaalia uintiani. 


2.Startti ja käännökset

Haluan yksinkertaisesti omata maailman kovimman startin ja käännöksen. Eniten näihin pystyn vielä vaikuttamaan kyykkäämällä ja suoritustekniikkaa parantamalla. Tänä vuonna haluan päästä eroon myös ajatus tavasta että aina on pakko ponnistaa päädystä täysiä. Samalla tavalla kuin uintiakin voi käännöstekniikkaa harjoitella monilla vauhdeilla (joskin 10x200 sarjan ja 50ru kisan käännöksillä ei juuri ole tekemistä toistensa kanssa) ja jalkoja kannattaa säästää niin että sitten kun on aika ponnistaa täysillä niin sitten todella pystyy ponnistamaan täysillä.  (Tämä muuten vain uimareille jotka ovat jo ainakin kansallisessa kärjessä ja hyviä kääntyjiä, lähtökohtaisesti neuvon kaikkia uimareita tekemään kaikki käännökset mahdollismman hyvin ja ponnistamaan voimakkaasti).

3. Rintauinnin laatu

Vaikka jo viime vuonna pääsin kohtuu hyvälle laadulliselle tasolle rintauinnissa uimalla maksimissaan 100m vetoja rintaa aion pyrkiä vieläkin paremmalle tasolle tänä vuonna. Käytännössä aion uida rintaa vain kilpailuvauhtia ja maksimissaan vain 50m matkoja (paitsi kisoissa..). Muutenkin tiputan ru määrää niin että joka kerta kuin uin sitä se on jollain tasolla relevanttia kilpailusuoritukseen niin vauhdillisesti kuin teknisestikin. Tämä muuten pelottaa, niin vahva on kultturiperintö määrästä uinnissa. Tämä siksi että uintini hajoaa lajieni lopussa, jos hermostolla ei ole kokemuksia “vääristä” liikemalleista uskon pystyväni säilyttämään uinnin parempana loppuun asti.

4. Kaikki lajit luonnollisemmiksi

Tästä en halua puhua enempää kuin sen, että pyrin jokaisessa lajissa vapautumaan teknisen tiedon kahleista ja antaa kehoni vain viedä uintia. Aistimalla veden liikettä ympärilläni voin tehdä päätelmiä siitä mikä toimii ja mikä ei. Olen aina ollut liian analyyttinen omaan suorittamiseeni, jopa niin pitkälle että se häiritsee pääasiaan keskittymistä. Ketä kiinnostaa onko joku vedon kulma biomekaanisesti oikein jos kuitenkin voittaa kisan?

5. 50vu/pu

Yleisnopeus vedessä. Koska rintauinti alka olemaan liian nopeaa suhteessa vapaauintiin nostamalla maksimaalista liikkumiskykyä vedessä uskon saavani enemmän potentiaalia myös rintauintiin. Eli nopeusharjoittelua muillekin lajeille.

torstai 13. syyskuuta 2012

Tavoitteista


Kämpän esittely joutuu nyt odottaan vähän aikaa, tavarat on hieman hukassa, siitäkin lisää myöhemmin. Tossa ryhmän uimareita heidän tavoitteistaan haastatellessa iski mieleen kuinka harvalla uimarilla tavoitteet on loppuun asti mietittyjä. Tavoite ajat on kyllä tehty, mutta se tie millä sinne päästään jää hieman epäselväksi. Se ei (aina) riitä että sanoo jonkun ajan ja sen jälkeen noudattaa valmentajan tekemää kausisuunnitelmaa ja treenaa “kovaa”. Edellisen kesän suoritus tulisi pyrkiä analysoimaan ja pilkkomaan osiin ja löytää ne kohdat mitä parantamalla suoritus mahdollisesti paranisi eniten. Sama asia uintitekniikan kanssa. Nykytekniikalla (video, still kuvat jne.) on helppo arvioida omaa tekniikkansa ja nähdä missä kohdissa parantamisen varaa löytyy. Analysoinnin jälkeen on helpompi rakentaa tie kuinka näitä ominaisuuksia voi kehittää järjestelmällisesti. Parhaimmillaan tämä tapahtuu yhdessä valmentajan kanssa, mutta aika reaaliteetit (esim. yksi valmentaja ja 25 uimaria) huomioiden tämä yleensä jää uimarin itsensä tehtäväksi.

Jälleen kerran parannettavat asiat ovat harvoin fyysisiä vaan liittyvät enemmän kilpailusuorituksen laadullisiin tekiöihin. Onneksi näitä voi harjoitella missä tahansa harjoitus ympäristössä ja filosofiassa. Ideana on vain tunnistaa ongelmat ja sen jälkeen puuttua niihin järjestelmällisellä tavalla. Esim. jos uimarin ongelmana on pintaantulot ja vauhdin säilyttäminen seinistä on sitä mahdollista hajoitella niin 10x400vu kelaus sarjassa kuin 4x25 nopeusharjoituksessa. Lisäksi voi alkaa tunnistaa niitä hetkiä jolloin keskittyminen valittuun laadulliseen tekijään heikkenee koska yleensä niihin hetkiin puuttuminen vaikuttaa eniten lopputulokseen. Täydellinen suoritus ei koskaan tule vahingossa, huolimatta siitä keskitytkö johonkin vai et kehosi oppii joka tapauksessa eniten toistetun mallin. Kyse on vain siitä oletko valmis ottamaan vastuun omasta harjoittelustasi. Ensi kerralla lisää omasta uintiin liittyvistä tavoitteista.


maanantai 10. syyskuuta 2012

San Diego


Viikonloppuna reissasin San Diegoon uimaan La Jolla rough swimiin. Koko tiimi lähti mukaan ja hauskaa oli. Ite kisa meni loistavasti ja sijoituin kolmanneksi 25-29v. masterseissa. Aikakin oli samoilla linjoilla kuin viime vuonna, mutta ite kisassa tein kaksi aivan tarpeetonta lenkkiä joihin varmasti kului aikaa. Muuten viikonloppu kului meressä treenatessa monella tavalla, mutta ainakin 10 tuntia sain kuluun korkealla sykkeellä. Täytyy kyllä sanoa että taas lisäsin yhden tavoitteen listalleni. Heti kun saan tämän yliopiston hoidettua alta haluan asua jossain missä mulla on päivittäinen mahdollisuus meri treeniin. Uskon että kaiken fyysisen treenin vois aika lailla hoitaa alta pois aamuisella meri treenillä, siihen sitten päälle vähän tekniikkaa altaassa ja voimaa salilta. Mikään uintikisa ei ikinä tuntuisi miltään jos pystyis täysin pelotta repiin joka päivä kunnon aallokossa. Vielä tärkeempänä tietenkin se että oikeestaan mikään tunne maailmassa ei vedä vertoja meressä uimiselle.

Vaikka kaikki mun treeni on aika nopeuspainotteista on kiva huomata kuinka hyvin siitäkin huolimatta jaksaa painaa muiden perässä. Onhan tästä tietenkin paljonkin tiedettä kuinka nopeuskestävyysharjoittelu vaikuttaa myös puhtaisiin kestävyys ominaisuuksiin mm. Vo2Maxia nostamalla ja ainakin mulla homma tuntuu toimivan juuri näin, ainakin kestävyysvapari on vain kehittynyt viime vuodesta.

Videotervehdys:







Uskomatonta, mutta totta. Mun blogissa esiintyy nainen?!?







keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Synttärit


Noniin, 26v. tuli sitten täyteen eilen. Aika vanhaltahan tämä tuntuu mutta toisaalta jos muistelen tilannetta siihen mitä se oli esim. 18 tai 20v. täyttäessäni on asiat aika paljon paremmin. Ihan fyysisellä puolella olin paljon heikommalla tolalla. Paksusuolen tulehdukseen ja astmaan käytin päivittäin karmeita määriä lääkkeitä. Olkapäät olivat aivan hajalla ja polven kivut estivät mm. hyppimisen. Selkä oli siinä kunnossa että aina punttia tehdessä pelkäsin että jotain repee taas. Koko elämä oli pelkkää uintia täynnä ja määritin itseni täysin sen mukaan kuinka hyvin uin. Jos uin huonosti olin huono ihminen ja jos taas uin hyvin tunsin olevani kelvollinen elämään. Paineet oli valtavat kun ajattelin että uhoamalla pystyn itse suggestoimaan tekemään itseni enemmän töitä kuin kukaan muu maailmassa ja niin teinkin, tosin välillä oli vaikeaa nousta sängystä kun ei vaan jaksanut ainaisia 35 tunnin treeni viikkoja. Mikä on muuttunut? No ainakaan en syo mitään lääkkeitä mihinkään ja mihinkään ei satu. Pystyn treenaamaan juuri niinkuin haluan, ja tiedän että keho kestää jos en hölmöile. Olen ymmärtänyt että mulla on älyttomästi lahjoja vaikka mihin muuhunkin kuin uintiin ja sen kuinka paljon kykyjä uinti on antanut mulle vaikka en ole vielä sitä menestystä mitä haluan saavuttanutkaan. Koko elämä on mahdollisuuksia täynnä ja joka päivä tuntuu paremmalta kuin edellinen. Seuraava tavoite on että voin 30 vuotiaana kirjoittaa kuinka paljon paremmin asiat on kuin nyt ja uskon syvästi saavuttavani kaiken sen minkä haluankin, kaikki on minusta kiinni.