Tavoitteita

Blogi on pitänyt hiljaiseloa SM-kisoista lähtien, ei ole tullut suuria ajatuksia (paitsi joka päivä) ja kiirettäkin on pitänyt. Jenkkeihin lähden 22.8 takaisin ja ajattelin pistää ylös hieman tavoitteita joihin pyrin suomessa ennen lentokoneeseen nousua.

1.       Treenaa ainakin jotain joka arkipäivä

-ihan sama mitä

-pääpaino voimaharjoittelussa—keho kuntoon ennen uintitreeniä

-joka treenissä pitää olla hauskaa (uskokaa että kipu ja hapot on musta kivaa!!)

2.       Pidä huolta uintinopeudesta uimalla kovaa joka kerta kun altaaseen eksyt

-muutenkin välttele aerobista treeniä, paitsi pelien ja työn muodossa. Saat tehdä sitä tarpeeksi uintikaudella

3.       Syö hyvin, mutta välttele painonnousua

-Jaakkolan Kaisalta tuli tänään kohtuu tiukkaa kommenttia siitä kuinka keho on reilussa viikossa mennyt aivan rappiolle vapaammalla ruokavaliolla, korjausliike on tehty ja tavoitteena on edes näyttää urheilijalta kesän lopuksi

4.       Pidä hauskaa mahdollisimman paljon!!

-tee kaikki täydestä sydämestä ja siksi että rakastat liikkumista. Kun on aika ja paikka rentoutua, tee se myös täysillä!

      5.    Pidä vihkoa aina mukana ja kirjoita ajatukset ylös sekä jaa parhaimmat ja julkaisukelpoiset blogissa.

Katotaan mitä tästä tulee..

SM-Video blog 7

Kisat ohi ja millä tavalla!! Mahtava 200 ru 2.08,7 ja vielä viestiporukalla Jaakko Rautalin, meikä, Iisakki Ratilainen ja Juho Nieminen pronssia 4x100sku viestistä! Video kertoo kaiken tarvittavan.

SM- videoblogi 6

Tästä päivästä pitää kirjotella lisää myöhemmin. Aamulla kevyesti 27,17 ja illalla liikaa puristamalla 26,97. Mutta hienoa päästä uusille sekuntiluvuille! Erityisesti lämmitti myös Iisakki Ratilaisen uusi ennätys. Tästäkin lisää joskus.

SM video blogi 5

Alkueriin jäätiin. Taso oli varmaan kovin ikinä. Aika 24,80 kuitenkin tyydyttää. Nyt katseet huomiseen.

SM video blog 4

Nopea päivitys kisoista. Hyvin menee! Paras taso ikinä SM-kisoissa mitä olen kokenut, suomalainen uinti mennyt selkeästi eteenpäin! "Juonellista" videoo ei pystyny näillä energiatasoilla värkkään. Huomenna kisojen kuninkuusmatka 50m perhosta!

SM video blog 3

Oli hauskaa kuvatessa. Miehet Ossi Oksa ja Ville Kallinenkin ovat ruvenneet tuottamaan omia kisavideoita. Toivottavasti vielä tulee lisää haastajia. Huomenna ehkä uhoamista minultakin.

SM video blog 2

Heti toista videoo perään. Oli muuten aivan loistava päivä. Treeni, innostunut keskustelu erilaisista aiheista riittävällä huumorilla ja nyt Richard Dawkinsin kirja. Mitä muuta sitä mies tarvitsee?

SM video blog 1

Piti pistää video blogia pystyyn SM-kisoista jo eilen, mutta netti temppuili. Ajattelin että voisi olla ihan hyvä idea pistää pieniä mietteitä ja kuulumisia päivistä tänne näkyville. Ja harjoitella valmistautumatonta puhetta.

Tämä hetki on tärkeä

Kisojen alla tulee mietittyä omaa kautta, onnistuneita asioita ja juttuja jotka olisi voinut tehdä paremmin. Aikaisemmin myös erilaiset rutiinit ja uskomukset ”optimaalisesta” kisaan valmistautumisesta hallitsivat arkeani. Viimeisien vuosien ajan olen kuitenkin aktiivisesti yrittänyt poistaa kaikkia uskomuksia mitä olen luonut itselleni. Lisäksi oman kauden ajattelu on näin kisojen alla melkoisen turhaa hommaa, koska sen kulkuun ei voi jälkikäteen enää vaikuttaa. Analyysin paikka on sitten kisojen jälkeen.

Oman kokemukseeni pohjaten huippu tuloksen tehneet urheilijat ovat olleet melkoisen rentoa porukkaa, he eivät ole murehtineet mahdollisista virheistä valmistautumisessaan, tai siitä onko aamupala ollut optimaalinen suoritusta ajatellen. Joskus heistä jopa on huokunut välinpitämättömyys suoritukseen valmistautumista kohtaan, vain itse kilpailu on ollut tärkeä. Nuorempana ajattelin että jos teen kaiken ”täydellisesti” on minulla huikea potentiaali olla parempi kuin muut, koska näin niin paljon virheitä jopa maailman huippujen valmistautumisessa. Tunsin että jos uhraan paljon enemmän kuin muut ansaitsen olla parempi. Nyt onneksi jo tajuan että urheilussa ei ole kyse siitä kuka pystyy elämään kaikista kurinalaisimmin ja uhraamaan eniten elämässään vaan siitä kuka on ensimmäisenä maalissa. Jos teet tiukkoja suunnitelmia siitä kuinka kauden tulisi edetä, kuinka sinun tulisi nukkua, mitä tulisi syödä ja pidät niitä absoluuttisen tärkeinä menestyksellesi tulet väkisinkin epäonnistumaan ainakin jossain ennalta tehdyssä suunnitelmassa. Tämä huojuttaa itsevarmuuttasi. Jos sen sijaan otat asenteen että pyrit tekemään parhaasi kaikissa tilanteissa ja etsimään joka tilanteesta jotain positiivista olet lähempänä huippu suorituskykyä. Ennen valvominen yli puolen yön oli minulle katastrofi vaikka olisin viettänyt sen uskomattomien inspiroivien ihmisten kanssa. Edelleen ajatus kortisoli profiileista, hermoston palautumisesta ym. hiipii mieleeni samassa tilanteessa, mutta tukahdutan sen huomioimalla kuinka paljon henkistä energiaa saan keskusteluista. Voisin siis sanoa että tieto on lisännyt tuskaa. Vaikka rakastankin tieteen lukemista ja siitä puhumisesta, olen ainakin omalla kohdallani yrittänyt vähentää sen merkitystä niin harjoittelussa kuin elämässä.

Tämä ei nyt taas tarkoita ettei harjoittelun perusperiaatteet pitäisi paikkaansa, ja ettei urheilijan pitäisi elää kurinalaista elämää. Itse menen useimpina iltoina nukkumaan kahdeksalta. Hifistelen ruokapöydässä niin pitkälle että itseänikin naurattaa. Harjoittelen aina täydellä fokuksella jne. Mutta en syyllistä itseäni jos erehdyn juttelemaan filosofiasta yli puolen yön. En tunne itseäni epäonnistuneeksi jos joskus erehdyn kiinalaiseen buffettiin. En usko että kauteni on pilalla jos juon kaksi lasia punaviiniä ja nautin muiden ihmisten seurasta. Itse asiassa kaikissa näissä tilanteissa yritän elää hetkessä ja löytää niistä voimaa parempaan suoritukseen altaassa. Joskus epäonnistun ja edelleen syyllistän itseäni, mutta useimmiten pieni irtiotto arjesta vain parantaa keskittymistä normaaleina päivinä. Kun tietää ettei aina tarvitse elää super urheilijan roolissa on helpompi keskittyä olemaan sitä kilpailuissa. Täydellisenä elämän eläminen käy raskaaksi ja on mahdotonta, itse asiassa epäilen että sellaista on edes olemassa. On vain tämä hetki ja päätös siitä miten elää se. Elämän ja tapahtumien analysoiminen kriittisesti on turhaa jälkikäteen koska analysoinnin ja murehtimisen aikana olisi tarjolla taas tehdä päätös kuluttaa aika johonkin rakentavaan joka mahdollisesti voisi parantaa suorituskykyä. Ehkä yksinkertaista, mutta itse elin menneisyyden kehässä ainakin 10 vuotta. Mitä sitten jos harjoittelu ei ollut optimaalista 18 vuotiaana, se voi olla sitä nyt, siitä murehtiminen ei ainakaan paranna tulosta. Olit kipeänä peruskuntokauden, no sille et voi enää mitään, voit vain parantaa tekemistäsi nyt ja tulevaisuudessa.

Itseäni suorastaan naurattaa (tai itkettää) omat ajatuskulut nuoruudessa. Puhuin oman pääni sisällä itseni ulos huippusuorituksesta jo kuukausia ennen kisoja. Tein koko ajan enemmän sääntöjä itselleni joita piti noudattaa täydellisesti huippusuorituksen varmentamiseksi.  Valitettavan usein näen samoja piirteitä useilla tavoitteellisilla nuorilla urheilijoilla. Tiedän että en pysty heitä neuvomaan koska kokemus huippusuoritukseen johtaneista asioista on heillä mielessä kirkkaana vaikka se olisi kuinka absurdi ja irrallinen todellisuudesta. Useimmiten vasta kokemus ja omien ajatusrakenteiden näkeminen muissa tai irrallaan itsestä esim. vaikka paperille kirjoitettuna voi auttaa niistä irti pääsemisessä. Omien ajatusten ”järjettömyyden” tunnustaminen ottaakin sitten koville, mutta urheilu-uran pitkäikäisyydelle ja menestykselle se voi olla pakollinen nöyrtyminen.