lauantai 30. kesäkuuta 2012

Päivitys

Tänään ja eilen hieman katselemassa nuorten SM-kisoja Kalevassa. Joitakin aivan huikeita tuloksia varsinkin viesteissä. Ite olen treenannut äärimmäisen vähän. Ehkä 15 minuuttia molempina päivinä. Käytännössä ei mitään kovaa, koska homma on tuntunut valmiilta. Toisaalta haluan myös kokeilla kuinka pitkällä herkistelyllä ja vähällä tekemisellä voi vielä pystyä huipputulokseen. Koska näillä SM-kisoilla nyt ei ole niin suurta väliä, uskallan kokeilla ja oppia lisää itsestäni. Oikein kiinnostaa kuinka kisat tulevat menemään omalta osaltani.

Tuossa hieman fiilistelyä tulevia olympialaisia varten:


http://espn.go.com/blog/playbook/visuals/post/_/id/4784/video-swimmer-ryan-lochtes-workout

torstai 28. kesäkuuta 2012

Omaa elämää

Aivan loistavat pari päivää taas ollut, eilen kävin tekemässä 2x2 kyykkyä ja leuanvetoa. Uintihaluja ei ollut parin päivän puristuksen jälkeen joten katsoin parhaaksi olla menemättä. Tänään sitten kävin opettelemassa kyykyn tekniikkaa ensi kautta varten Janne Palmusen opeissa. Antaa aina uutta toivoa kun näkee paljonko omissa suoritustekniikoissa on vielä parannettavaa,  ja oma opiskelu halu kasvaa kun saa kuunnella ihmistä joka todella tietää jotain ihmiskehosta. Siitä sitten muutaman tunnin lepo ja ajatushetki kun kirjailin ylös Jannen ohjeita kun ne vielä muistin ja altaille. Ennen uintia tuntui melko väsyneeltä ja päätin lähteä heti pois kun uinti tuntuisi edes jotenkin hyvältä. Ja hyvältähän se tuntui, aivan maaginen touch ja fiilis veteen. Sadan metrin verryttelyn jälkeen otin pari kovaa vetoa rennosti ja homma kulki. En tarvinnut aikoja, tiesin vain että olen valmis SM-kisoihin. Nyt ainoa este on jälleen se että uskallanko levätä tarpeeksi. Samalla mietin kuinka on mahdollista että tällä hetkellä pystyisin käytännössä kilpailemaan ilman minkäänlaista verryttelyä.

Näin kisojen kynnyksellä voisi ajatella mikä on verran tarkoitus niin treeneissä kuin kisoissakin. Jälleen kerran sillä mitä ui ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä miten sen ui. Verryttelyssä on tarkoitus valmistaa keho suoritukseen. Tämä tapahtuu erityisesti tarkistamalla miltä tuntuu ja muokkaamalla omaa tekemistä niin että vireystila, tekniikka ym. toimii päivän päätapahtumassa. Ensin kuivalla maalla voi tarkistaa liikeradat ja tarvittaessa avata ne (uinnissa harvemmin tarvitsee), veteen hypätessä voi aistia miltä vesi tuntuu tänään ympärillä, pystyykö tuntemaan sen virtaukset vai onko syytä kuluttaa aikaa uintiasennon ja flown löytämiseen. Pitääkö veto, tuntuuko että käsi pysyy paikallaan ja vartalo vain liikkuu sen ohitse? Tunteesta riippuen seuraavissa sarjoissa voi sisällyttää scullingia, erilaisia mielikuvia tai mitä vaan mikä auttaa. Käytännössä voi muodostaa vaikka paperille check listan ja käydä se läpi jokaisessa verryttelyssä ja etsiä asioita ja harjoitteita joiden avulla voi aina vetäistä rastin ruutuun jokaisen ominaisuuden kohdalle. Lisäksi tulisi opetella fiilistelemään kokonaiskuvaa omasta olosta fysiologisessa mielessä. Onko tarvetta nopeusvedoille, kynnysalueelle jne. Verryttely ei ole vain numeroita ja harjoitteita paperilla, se on aika itsetutkiskeluun ja psykologiseen valmistautumiseen kisaa tai pääsarjaa varten. Kannustan löytämään oman tavan verrytellä ja jalostamaan sitä aina parempaan suuntaan. Itse uin viimeistelytreeneissä verraa juuri niin kauan kunnes tunnen X-factorin. Jos se tuntuu 100m jälkeen niin hyväksyn sen. Joskus kuitenkin joudun hakemaan sitä useita kilometrejä mutta kuitenkin yritän löytää sen jutun jolla tiedän uinnin kulkevan.

                                                                                              

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Fiilistä

Tavoittelen nykyään maksimaalista fiilistä joka treeniin ja miksen jopa joka hetkeen elämässä. Tunnen kehoni aika hyvin ja tiedostan että treeni jonka teen väsyneenä ja en inspiroituneena on selvästi vähemmän hyödyllinen riippumatta sen sisällöstä. Jos olen onnellinen treeneihin mennessä ja myös sieltä poistuessani tiedän että olen onnistunut. Mikä sitten luo minulle sitä hyvänolon tunnetta että yleensä jaksan hommaan panostaa?

Olen viimeiset 3 vuotta ollut onnellisessa asemassa jossa minulla on ollut ympärillä ihmisiä jotka ovat yhtä innostuneita uinnista kuin minäkin. Olen huomannut että uinnista puhuminen ja sen kehittäminen eteenpäin on minulle jopa tärkeämpää kuin oma uintini. Huomaan usein niin Amerikassa kuin Suomessakin ollessani keskustelevani 8 tuntia päivässä urheilusta ja kaikkeen siihen kuuluvasta (tämä siis koulupäivien ulkopuolella). Usein olen jo ennen treeniä niin liekeissä jostain oivalluksesta että palan halusta kokeilla sitä käytännössä. Inspiroivat ihmiset jotka jakavat mielenkiintosi tuovat merkitystä ja lisä motivaatiota arkeen. Niin se vain on, sosiaalinen kanssakäyminen parantaa uintisuoritusta!

Selvät tavoitteet. Yritän olla ikinä menemästä uimahallille tai puntille ilman tavoitetta. Pyrin asettamasta itselleni kovin pitkän tähtäimen tavoitteita, koska aikaisemmin tunsin että ne rupesivat liikaa hallitsemaan elämääni. Lyhyet esim. viikon mittaiset jaksot jonkun asian kehittämiseksi toimivat ainakin itselläni. Tämä on syy miksi uintiani voisi sanoa yksityiskohtaiseksi, olen hyvä käännöksissä, pintautumisissa jne. joissa yleensä suomalaiset eivät pärjää. Treenaan yleensä yhtä yksityiskohtaa täysillä hetken jonka jälkeen annan sen ikään kuin tapahtua fokukseni ulkopuolella. Myöhemmin palaan asiaan uudelleen ja kehitän sitä edelleen eteenpäin. Aikaisemmin ajattelin tälläisten lyhyiden innostumisjaksojen olevan haitallisia koska en ollut tarpeeksi pitkäjänteinen, nyt kuitenkin ajattelen niiden olevan sopivia minun luonteelleni ja tarjoavan ärsykevaihtelua muuten monotoniseen uintiharjoitteluun.

Kuten ystäväni tietävät on hyvä ruoka tärkeä asia päivittäistä rituaaliani. Näen itseensä rahan laittamisen sijoittamisena tulevaisuuteen ja en usko että olisin aloittanut esim. tätä blogia ilman muutoksia joita olen ruokavaliooni tehnyt. Ruoan kuuluu antaa lisää energiaa ja hyvää oloa päivään, mutta valitettavan usein näen tämän monilla urheilijoilla täysin päinvastaisena. Tutkikaa miten ruoat vaikuttavat psyykkeeseen tai kehoon ja karsikaa haitalliset tekijät pois (lisäämällä hyvät jutut mukaan). Itse yritän syödä aina ja kaikkialla mahdollisimman hyvin rahaa säästämättä. Samaan pakettiin eli elämäntapoihin voisin lisätä unen. Itse huomaan selvän eron energiassani jos olen mennyt riittävän aikaisin nukkumaan, tätä kirjoitusta näppäilen klo 4.35 aamulla hyvin nukutun yön jälkeen. Jostain syystä olen valmis valloittamaan maailman aamuisin kun taas illat ovat minulle luonnollista lepoaikaa. Siksi teenkin suurimman osan harjoittelustani aamulla.

Hyvän mentaalisen ja fyysisen energian luominen on mielestäni tärkeätä kaikille mutta erityisesti urheilijoille. Mitä teit kun uit sen jo legendaariseksi muodostuneen treenin? Onko onnistuneiden treenien välillä jotain yhteistä niihin valmistautuessa? Jälleen kerran tärkeintä on huomioida ja tarkkailla omaa tekemistään ja löytää yhteyksiä ilman ennakkoasetelmia. Lopulta se voi johtaa vain hyviin harjoituksiin ja onnellisuuteen elämässä. Siihen ainakin itse pyrin.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Joka metri ratkaisee

Olen kiinnostunut saamaan jokaisesta hetkestä treenistä mahdollisimman paljon irti. Tällä hetkellä lähinnä yrittääkseni saada pienestä harjoittelumäärästä maksimihyödyn. Uskon myös että uinnin tulevaisuus piilee jokaisen hetken hyödyntämisestä kilpailusuorituksen käyttöön. Voidaan siis edelleen uida 10x400vu mutta tapa miten sitä lähestytään voidaan aina tehdä laadukkaammin. Itse olen huomannut että jokaiseen sarjaan, harjoitteeseen voi tehdä tavoitteen joka tulee palvelemaan kilpailusuoritusta tai muuten muodostaa siitä tärkeämmän kuin mitä se paperilla näyttää.
Hyvä tapa on jo ennen harjoitusta miettiä mitä haluaa tänään saavuttaa, varsinkin jos treenin alueet ja teemat ovat selvillä. Pelkkä itsensä rääkkääminen ja fysiologian parantaminen eivät riitä tavoitteeksi, ne kuuluvat asiaan joka tapauksessa. Pistän alle simppelin esimerkin omasta mielestäni suhteellisen normaalista harjoituksesta. Jokaiseen sarjan viereen on merkitty sarjan merkitys tai tavoite jonka uimari voisi esimerkiksi itselleen luoda:

400av, yritän tuntea veden paineen vu/su:n vedon aloituksessa joka vinstalla paremmin.

8x50 (25drill+25ui), harjoittelen vartalon käyttöä ru ja pu drilleissä ja liitän sen osaksi uintia tuntemalla veden virtauksen nopeampana lantion alueella uidessa.

6x50 (15m V+verr), teen joka toisen pintaantumisen sulavasti säilyttäen vauhtia ja joka toisen aloitan uimaan liian syvältä kuitenkin etsien ratkaisuja vauhdin säilyttämiseksi.

2x400kv vu, yritän tehdä jokaisen käännöksen räjähtävästi ja matkan edetessä löytää keinoja käännöksien taloudellistamiseen niiden edelleen pysyessä räjähtävinä.
100verr, mietin kuinka pystyisin saamaan pääsarjasta mahdollisimman paljon irti.

10x100 sku III t. 45sek, 1-3 yritän löytää rennon rytmin uintiin jokaisen käännöksen jälkeen ja kokeilla eri syvyyksiä pintaantuloissa.  4-6 eläydyn 400skun eri lajien fiiliksiin ja vauhteihin, ja yritän saada mahdollisimman paljon ilmaista energiaa vettä hyödyntämällä. 6-9 eläydyn 200skun fiiliksiin ja vauhteihin ja ratkaisen kisan mielessäni veden alla delffareissa ja läpivedossa. Viimeisen toiston uin niin paljon kuin saan irti silti katsomatta treenikaveria vierelläni, keskityn vain omaan tekemiseeni enkä anna tappion tai voiton olla palaute sarjan onnistumisesta.

200verr, käyn pohjassa rentoutumassa, leikin delfiinihypyillä ja juttelen kaverien kanssa jostain muusta kuin uinnista.

10x50 III/IV  l. 2.30 1.vu 2.ru, jokaisella vu toistolla käyn läpi 100m kisan ensimmäisen vinstan fiilistä kropassa ja yritän uida sen samaa vauhtia helpommalla joka kerta. Ru toistot käyn läpi 100m kisan toista puoliskoa ja sitä kuinka pystyn säilyttämään vauhdin jopa vetopituutta lisäämällä kivun ollessa läsnä. Toistojen välisen tauon vietän keksien keinoja parantaa edellistä toistoa ja suunnittelen strategiaa eteenpäin.

500verr (sis. 2x25 ylhäältä IV) verryttelyssä käyn läpi tekniset kohdat joihin haluan keskittyä piikeillä. Käyn asioita läpi vielä starttipallilla, mutta itse piikit uin vain täysillä miettimättä mitään, annan uinnin vain virrata.

 Sanomattakin on selvää että variaatioita teemoihin ja tavoitteisiin on lukematon määrä. Tässä korostuu uimarin oma rooli omassa kehityksessä. Epäonnistumisia ei pidä pelätä (siksi tämä on harjoittelua) ja mitään sääntöjä ei ole. Saa keksiä mitä vain päähän juolahtaa ja katsoa toimiiko se seuraavassa suorituksessa. Parhaimmillaan uimari keksii tapoja uida kevyemmin ja kovempaa joita valmentaja ei koskaan edes ole miettinyt. Uimari voi kirjoittaa ahaa elämykset ylös ja valmentaja voi käyttää niitä myöhemmin ohjatessaan uimaria. Lisäksi kehittymispotentiaalia riittää harjoituksissa loputtomiin kun treenin voluumi/intensiteetti ei olekaan enää ainoa mittari treenin tehokkuutta arvioidessa.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Kelloista


Nyt kun SM-viimeistelyt ovat alkaneet ympäri suomea, haluaisin jakaa kokemuksiani ja ajatuksiani jokaisen valmentajan vakiokalusteesta; sekuntikellosta. Yleensä kelloa käytetään eniten juuri viimeistely vaiheessa kun kovien kisavauhtisten vetojen määrä lisääntyy ja uidaan murrettuja sarjoja joilla pyritään ennustamaan kilpailuaikoja. Kuitenkin hyvin harvoin näillä ajoilla on minkäänlaista korrelaatiota itse kisasuoritukseen. Jälleen kerran minusta tuntuu että urheilijat ja valmentajat rakentavat itselleen tarpeettomia rajoja. Mikään mitattu aika ei ennusta sitä mikä suorituskyky tulee kilpailuissa olemaan. Kenties 400 ja 1500 uimarit voivat hyötyä erilaisten uintifiilisten yhdistämisestä väliaikoihin mutta kaikki sen alle uitavat matkat sisältävät niin paljon muuta informaatiota jota uimarin on mahdollista kokea ja arvioida jos ulkoinen mittaaminen jätetään pois häiritsemästä. Suoritus saattaa esim. tuntua aivan loistavalta uimarista mutta jos valmentajan kello kertoo muuta, tämä häiritsee huomattavasti uimarin kykyä arvioida omaa suoritustaan sisäisten aistien avulla jotka kuitenkin ovat pääosassa kilpailusuorituksessa. Vastaavasti päinvastaisessa tilanteessa kello voi tuoda itsevarmuutta, mutta usein ”huonolta” tuntuneet huippuajat treeneissä eivät siirry kilpailualtaaseen, ja jälleen kerran aika olisi hyvä ilman kelloakin ja uimari voisi ehkä keskittyä vielä paremmin hyvän uintituntuman löytymiseen.

Toinen outo tapa uintipiireissä on kellottaa erilaisia matkoja kisaverryttelyssä. Uidaan esim. 3x50m ennen 200m matkoja ja pyritään löytämään oikea kilpailutaktiikka. Sarja voi olla juuri oikea fysiologisesti herättämään uimarin, mutta se on sitä ilman ulkoista mittariakin. Tavoite olisi kuitenkin päästä ikään kuin sisään kisasuoritukseen ja miettiä miltä uinnin tulisi tuntua matkan tietyissä vaiheissa. Useimmiten huippuajat verryttelyssä jostain syystä eivät tuota suoritusta joka olisi aikojen mukaan ollut mahdollinen. Ehkä uimarit alitajuntaisesti uivat pikemminkin hyvää aikaa verryttelysarjassa kuin rehellisesti yrittäisivät matkia kilpailusuorituksen rytmiä ja fiilistä? Vastaavasti huonot ajat voivat johtaa uimarin itsevarmuuden murenemiseen juuri ennen kauden päähetkeä. Niin usein olen aikaisemmin sortunut verryttelyaikojen perusteella uimaan kisani jo ennen varsinaista kisaa. Huippuajat saivat minut uimaan liian itsevarmasti koska kuvittelin olevani aivan mahtavassa kunnossa ja vastaavasti huonot ajat saivat minut epävarmaksi ja uimaan alta kykyjeni.

Miksi edes treeneissä yleensä pitää ottaa aikoja päivittäin? Asioiden mittaaminen usein johtaa uimarien mielikuvituksen rajoittamiseen jossa uusien asioiden kokeilu ja kehon kuuntelu jää välistä kun tavoitteena on enää ainoastaan saavuttaa mahdollisimman hyvä aika tai tietty vetomäärä jne.. Mielestäni uinnin päätarkoitus olisi kuitenkin löytää keinoja nopeampaan etenemiseen ja kehittää kykyä arvioida omaa tekemistään yksilöllisesti. Tietysti kellolla voidaan välillä varmistaa että kehityksen suunta pysyy oikeana (tätä varten ovat kilpailut), mutta tällöinkin jakaisin altaan osiin joista ei voisi päätellä kisasuorituksen suorituskykyä. Mittaisin esim. 5m lipuilta käännökseen ja siitä 35m. Näin tehdessä uimari ei asettaisi itselleen rajoja kilpailusuoritukseen vaikka huomaamalla että pystyy uimaan 50metrisiä vain 33sekuntiin kun kilpailutavoite vaatisi ylläpitämään 32sekunnin keskivauhtia. Kuitenkin allasta jakamalla voidaan taata että uimarin omat prosessit ovat vieneet hänen uintiansa eteenpäin. Ei se uintivauhdin mittaaminen m/s altaanmitan eri vaiheissa niin vaikeaakaan ole ja ainakin informaatio olisi täysin relevanttia kehityksen seuraamiseen. Toivon että SM-kisoissa nähdään uimareita ja valmentajia jotka eivät ole uineet kilpailuaan vielä treeni altaassa, vaan joukko uimareita jotka keskittyvät mahdollisimman hyvin tehtävään uintisuoritukseen jonka sivutuotteena on yleensä myös hyvä aika!

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Kehäraakki


Juhannus sujunut sopivasti treenien merkeissä. Halli kiinni mutta onneksi päässyt salille treenailemaan, sarjamääriä vain vähän ylös kun ei tarvitse palautua uinti treeneistä. On myös tullut mietittyä omaa ikäänsä ja ainakin uinnin suhtautumista siihen. En tiedä mikä on luonut uinnin pariin kulttuurin jossa yli 20-vuotiaat ovat auttamatta ikäloppuja. Itsellänikin oli jossain vaiheessa luulo että jos ei 16-vuotiaaseen mennessä ole näyttänyt lahjakkuuttaan, haaveet kansainvälisestä huipusta voi unohtaa. Miten niin? Ihailen yleisurheilua jossa kansalliseen kärkeenkin saatetaan nousta vasta 25-vuotiaana ja parannusta tapahtuu joka vuosi sen jälkeenkin. Miksi ihmeessä tämä ei olisi uinnissa mahdollista?

Maailman huipulle nousevat teinitähdet joko osoittavat sitä kuinka kehittymätön laji uinti vielä on tai kyseenalaistavat fyysisten ominaisuuksien tärkeyttä lajissamme. Itse uskon molempiin, sillä on selvä että kukaan 15-vuotias ei voi omata samaa aerobista tai anaerobista kapasiteettia kuin 30-vuotias joka on harjoitellut 15 vuotta ammattimaisesti. Toisaalta taas 25-vuotiaat uimarit ovat jo uintikulttuurin vankeja jossa on luotu hyvin selvät raamit kehityksellä ja siihen mikä yleensä on mahdollista. Tämä vankila on kuitenkin keinotekoinen ja rikottavissa kun tajuaa kuinka paljon asioita voidaan parantaa ja mitä keinoja on vielä käyttämättä suorituskyvyn parantamiseen. Teinitähtiä ei ole vielä kahlittu kiinni uinnin myytteihin ja siksi heille on mahdollista tehdä jotain ennennäkemätöntä. Hyvin pian he kuitenkin joutuvat keskellä kulttuuria jossa maailmanennätyksiä pidetään rikkomattomina. Miksi uinti lajina eroaisi muista lajeista? Kehittyminen on mahdollista ikään katsomatta. ”Lahjakkuutta” tai ”otetta veteen” voidaan harjoittaa samalla tavalla kuin muitakin ominaisuuksia, se ettet vielä 18 kesäisenä ole löytänyt sitä polkua mikä johtaa huipulle ei tarkoita ettet sitä löytäisi, vaikka kuka tahansa sanoo muuta. Älkää uskoko urheilijan polku julisteita, urheilufysiologian kirjoja tai asiantuntijoita jotka kertovat että ilman mystisiä pohjia ei voi pärjätä. Kaikki nämä rajoittavat psyykettämme, ja jos uskomme johonkin niin sillä on yleensä myös taipumusta tulla toteen. On suorastaan absurdia ajatella että jos et ole tehnyt jotain vaihetta mukamas oikein 13-vuotiaana niin se olisi pois harjoittelusta kun olet 22. Silti korkeilla paikoilla istuvat ihmiset kertovat näitä juttuja ihan tosissaan. Uskokaa ihmiset vain itseänne. Kun on haluja kehittyä on se mahdollista missä iässä tahansa!

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Mietintää


Urheilijana vuodet ovat kuluneet todella nopeasti ja tavallaan merkitsemättömästi. Joka vuosi on ollut lähes samanlainen. Helvetin kovaa treeniä ja herkistely jonka aikana kädet on ristitty ja toivottu kovaa aikaa. Yleensä sitä ei ole tullut vaikka kaikki parametrit niin ovat ennustaneetkin. Kuitenkin vuosien varrelta löytyy aivan huikeita suorituksia juuri kausilta kun hommaan on tullut jokin vastoinkäyminen. 2003 hajotin olkapääni ja olin käytännössä harjoittelematta 3 kuukauttaàparansin ennätyksiäni 100 ja 200m rintauinnissa neljä sekuntia. 2007 sairastelin putkeen varmaan 3-4 kuukautta ja nousin 50m rintauinnissa kansainväliselle tasolle. 2009 ensin sairastelin ja sitten riitelin valmentajan kanssa varmaan 6 kuukautta putkeen ja tuloksena oli SE 50m rintauinnissa. Tänä keväänä hajotin taas olkapääni ja vähensin treenivoluumia noin 75% ja tuloksena oli 6 vuotta vanhan ennätyksen rikkominen ja rutiini tuloksen vakiinnuttaminen 1.02,ala paikkeille 100m rintauinnissa. Uinnin historia on täynnä samanlaisia esimerkkejä ja tarinaan kuuluu se kuinka hurjat ”pohjat” mahdollistavat pitkien harjoitustaukojen jälkeiset huipputulokset. Keho ikään kuin antaa vihdoin luvan käyttää vuosien työn kisasuoritukseen. Tauon jälkeen on kuitenkin heti palattava isoihin treenimääriin koska muuten ”pohjat murtuvat” ja kapasiteetti koviin tuloksiin haihtuu. Varmasti tämä on osa totuutta mutta entä jos minunkin tapauksessani on niin että nämä epäonnistuneet kaudet ovat olleet ainoita hetkiä aikuisurallani jolloin olen kehittynyt? Trendi ainakin on aika selvä. Jokaisen ”huonon” kauden jälkeen olen aloittanut valmentajien kanssa uudelleen ”perustan” luomisen määrä harjoittelulla ja tulos on sen jälkeen aina heikentynyt huomattavasti.
Olen vihdoin tarpeeksi kypsä siihen että uskallan katsoa uraani taaksepäin ja päästä yli muiden syyttelystä ja negatiivisesta tunnelatauksesta liittyen epäonnistuneisiin vuosiin. Voin vain kylmästi todeta mitkä asiat ovat toimineet ja mitkä eivät, tehty mikä tehty. Kukaan ei pakottanut minua uimaan 15km päiviä, tein sen itse. Se olin minä joka ei tajunnut että 35 tunnin harjoitusviikot eivät varmasti kehitä minuutin suoritusta. Tunnen että kaikki tämä kokemus minkä olen urani varrella saanut, tulee auttamaan minua eteenpäin vuosien saatossa ja jakamaan kokemusta myös muille. En varmasti ole vielä näyttänyt lopullista osaamistani uintikansalle!

Blogin avaus


Tässä blogissa tulen käsittelemään kaikkea mikä minua milloinkin kiinnostaa. Todennäköisesti tulen avautumaan aivan liikaa asioistani, mutta yritän  tuoda esille mun elämääni ja urheilu uraan vaikuttaneita juttuja rehellisesti ja ehkä auttamaan suomalaista uintia/urheilua eteenpäin. Olen aina taistellut itseäni vastaan ja yrittänyt ylläpitää itsestäni ”normaalia” kuvaa. Jotkut ajatuksistani tulevat varmasti riistämään minulta viimeisenkin mahdollisuuden olla jotenkin vakavasti otettava, mutta tunnen että minulla todella on jotain annettavaa urheilulle juuri sellaisena kuin olen. Joten blogi alkaa nyt.