Tänään ja eilen hieman katselemassa nuorten SM-kisoja Kalevassa.
Joitakin aivan huikeita tuloksia varsinkin viesteissä. Ite olen treenannut
äärimmäisen vähän. Ehkä 15 minuuttia molempina päivinä. Käytännössä ei mitään
kovaa, koska homma on tuntunut valmiilta. Toisaalta haluan myös kokeilla kuinka
pitkällä herkistelyllä ja vähällä tekemisellä voi vielä pystyä huipputulokseen.
Koska näillä SM-kisoilla nyt ei ole niin suurta väliä, uskallan kokeilla ja
oppia lisää itsestäni. Oikein kiinnostaa kuinka kisat tulevat menemään omalta
osaltani.
Tuossa hieman fiilistelyä tulevia olympialaisia varten:
http://espn.go.com/blog/playbook/visuals/post/_/id/4784/video-swimmer-ryan-lochtes-workout
lauantai 30. kesäkuuta 2012
torstai 28. kesäkuuta 2012
Omaa elämää
Aivan loistavat pari päivää taas ollut, eilen kävin
tekemässä 2x2 kyykkyä ja leuanvetoa. Uintihaluja ei ollut parin päivän
puristuksen jälkeen joten katsoin parhaaksi olla menemättä. Tänään sitten kävin
opettelemassa kyykyn tekniikkaa ensi kautta varten Janne Palmusen opeissa.
Antaa aina uutta toivoa kun näkee paljonko omissa suoritustekniikoissa on vielä
parannettavaa, ja oma opiskelu halu
kasvaa kun saa kuunnella ihmistä joka todella tietää jotain ihmiskehosta. Siitä
sitten muutaman tunnin lepo ja ajatushetki kun kirjailin ylös Jannen ohjeita
kun ne vielä muistin ja altaille. Ennen uintia tuntui melko väsyneeltä ja
päätin lähteä heti pois kun uinti tuntuisi edes jotenkin hyvältä. Ja hyvältähän
se tuntui, aivan maaginen touch ja fiilis veteen. Sadan metrin verryttelyn
jälkeen otin pari kovaa vetoa rennosti ja homma kulki. En tarvinnut aikoja,
tiesin vain että olen valmis SM-kisoihin. Nyt ainoa este on jälleen se että
uskallanko levätä tarpeeksi. Samalla mietin kuinka on mahdollista että tällä
hetkellä pystyisin käytännössä kilpailemaan ilman minkäänlaista verryttelyä.
Näin kisojen kynnyksellä voisi ajatella mikä on verran
tarkoitus niin treeneissä kuin kisoissakin. Jälleen kerran sillä mitä ui ei ole
niin suurta merkitystä kuin sillä miten sen ui. Verryttelyssä on tarkoitus
valmistaa keho suoritukseen. Tämä tapahtuu erityisesti tarkistamalla miltä
tuntuu ja muokkaamalla omaa tekemistä niin että vireystila, tekniikka ym.
toimii päivän päätapahtumassa. Ensin kuivalla maalla voi tarkistaa liikeradat
ja tarvittaessa avata ne (uinnissa harvemmin tarvitsee), veteen hypätessä voi
aistia miltä vesi tuntuu tänään ympärillä, pystyykö tuntemaan sen virtaukset
vai onko syytä kuluttaa aikaa uintiasennon ja flown löytämiseen. Pitääkö veto,
tuntuuko että käsi pysyy paikallaan ja vartalo vain liikkuu sen ohitse? Tunteesta
riippuen seuraavissa sarjoissa voi sisällyttää scullingia, erilaisia mielikuvia
tai mitä vaan mikä auttaa. Käytännössä voi muodostaa vaikka paperille check
listan ja käydä se läpi jokaisessa verryttelyssä ja etsiä asioita ja
harjoitteita joiden avulla voi aina vetäistä rastin ruutuun jokaisen ominaisuuden
kohdalle. Lisäksi tulisi opetella fiilistelemään kokonaiskuvaa omasta olosta
fysiologisessa mielessä. Onko tarvetta nopeusvedoille, kynnysalueelle jne. Verryttely
ei ole vain numeroita ja harjoitteita paperilla, se on aika itsetutkiskeluun ja
psykologiseen valmistautumiseen kisaa tai pääsarjaa varten. Kannustan löytämään
oman tavan verrytellä ja jalostamaan sitä aina parempaan suuntaan. Itse uin
viimeistelytreeneissä verraa juuri niin kauan kunnes tunnen X-factorin. Jos se
tuntuu 100m jälkeen niin hyväksyn sen. Joskus kuitenkin joudun hakemaan sitä
useita kilometrejä mutta kuitenkin yritän löytää sen jutun jolla tiedän uinnin
kulkevan.
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Fiilistä
Tavoittelen nykyään maksimaalista fiilistä joka treeniin ja
miksen jopa joka hetkeen elämässä. Tunnen kehoni aika hyvin ja tiedostan että
treeni jonka teen väsyneenä ja en inspiroituneena on selvästi vähemmän
hyödyllinen riippumatta sen sisällöstä. Jos olen onnellinen treeneihin mennessä
ja myös sieltä poistuessani tiedän että olen onnistunut. Mikä sitten luo
minulle sitä hyvänolon tunnetta että yleensä jaksan hommaan panostaa?
Olen viimeiset 3 vuotta ollut onnellisessa asemassa jossa
minulla on ollut ympärillä ihmisiä jotka ovat yhtä innostuneita uinnista kuin
minäkin. Olen huomannut että uinnista puhuminen ja sen kehittäminen eteenpäin
on minulle jopa tärkeämpää kuin oma uintini. Huomaan usein niin Amerikassa kuin
Suomessakin ollessani keskustelevani 8 tuntia päivässä urheilusta ja kaikkeen
siihen kuuluvasta (tämä siis koulupäivien ulkopuolella). Usein olen jo ennen
treeniä niin liekeissä jostain oivalluksesta että palan halusta kokeilla sitä
käytännössä. Inspiroivat ihmiset jotka jakavat mielenkiintosi tuovat merkitystä
ja lisä motivaatiota arkeen. Niin se vain on, sosiaalinen kanssakäyminen
parantaa uintisuoritusta!
Selvät tavoitteet. Yritän olla ikinä menemästä uimahallille
tai puntille ilman tavoitetta. Pyrin asettamasta itselleni kovin pitkän
tähtäimen tavoitteita, koska aikaisemmin tunsin että ne rupesivat liikaa
hallitsemaan elämääni. Lyhyet esim. viikon mittaiset jaksot jonkun asian
kehittämiseksi toimivat ainakin itselläni. Tämä on syy miksi uintiani voisi
sanoa yksityiskohtaiseksi, olen hyvä käännöksissä, pintautumisissa jne. joissa
yleensä suomalaiset eivät pärjää. Treenaan yleensä yhtä yksityiskohtaa täysillä
hetken jonka jälkeen annan sen ikään kuin tapahtua fokukseni ulkopuolella. Myöhemmin
palaan asiaan uudelleen ja kehitän sitä edelleen eteenpäin. Aikaisemmin
ajattelin tälläisten lyhyiden innostumisjaksojen olevan haitallisia koska en
ollut tarpeeksi pitkäjänteinen, nyt kuitenkin ajattelen niiden olevan sopivia
minun luonteelleni ja tarjoavan ärsykevaihtelua muuten monotoniseen
uintiharjoitteluun.
Kuten ystäväni tietävät on hyvä ruoka tärkeä asia
päivittäistä rituaaliani. Näen itseensä rahan laittamisen sijoittamisena
tulevaisuuteen ja en usko että olisin aloittanut esim. tätä blogia ilman
muutoksia joita olen ruokavaliooni tehnyt. Ruoan kuuluu antaa lisää energiaa ja
hyvää oloa päivään, mutta valitettavan usein näen tämän monilla urheilijoilla
täysin päinvastaisena. Tutkikaa miten ruoat vaikuttavat psyykkeeseen tai kehoon
ja karsikaa haitalliset tekijät pois (lisäämällä hyvät jutut mukaan). Itse
yritän syödä aina ja kaikkialla mahdollisimman hyvin rahaa säästämättä. Samaan
pakettiin eli elämäntapoihin voisin lisätä unen. Itse huomaan selvän eron
energiassani jos olen mennyt riittävän aikaisin nukkumaan, tätä kirjoitusta
näppäilen klo 4.35 aamulla hyvin nukutun yön jälkeen. Jostain syystä olen
valmis valloittamaan maailman aamuisin kun taas illat ovat minulle luonnollista
lepoaikaa. Siksi teenkin suurimman osan harjoittelustani aamulla.
Hyvän mentaalisen ja fyysisen energian luominen on
mielestäni tärkeätä kaikille mutta erityisesti urheilijoille. Mitä teit kun uit
sen jo legendaariseksi muodostuneen treenin? Onko onnistuneiden treenien
välillä jotain yhteistä niihin valmistautuessa? Jälleen kerran tärkeintä on
huomioida ja tarkkailla omaa tekemistään ja löytää yhteyksiä ilman
ennakkoasetelmia. Lopulta se voi johtaa vain hyviin harjoituksiin ja
onnellisuuteen elämässä. Siihen ainakin itse pyrin.
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Joka metri ratkaisee
Olen kiinnostunut saamaan jokaisesta hetkestä treenistä
mahdollisimman paljon irti. Tällä hetkellä lähinnä yrittääkseni saada pienestä
harjoittelumäärästä maksimihyödyn. Uskon myös että uinnin tulevaisuus piilee
jokaisen hetken hyödyntämisestä kilpailusuorituksen käyttöön. Voidaan siis
edelleen uida 10x400vu mutta tapa miten sitä lähestytään voidaan aina tehdä
laadukkaammin. Itse olen huomannut että jokaiseen sarjaan, harjoitteeseen voi
tehdä tavoitteen joka tulee palvelemaan kilpailusuoritusta tai muuten muodostaa
siitä tärkeämmän kuin mitä se paperilla näyttää.
10x100 sku III t. 45sek, 1-3 yritän löytää rennon rytmin uintiin jokaisen käännöksen jälkeen ja kokeilla eri syvyyksiä pintaantuloissa. 4-6 eläydyn 400skun eri lajien fiiliksiin ja vauhteihin, ja yritän saada mahdollisimman paljon ilmaista energiaa vettä hyödyntämällä. 6-9 eläydyn 200skun fiiliksiin ja vauhteihin ja ratkaisen kisan mielessäni veden alla delffareissa ja läpivedossa. Viimeisen toiston uin niin paljon kuin saan irti silti katsomatta treenikaveria vierelläni, keskityn vain omaan tekemiseeni enkä anna tappion tai voiton olla palaute sarjan onnistumisesta.
200verr, käyn pohjassa rentoutumassa, leikin delfiinihypyillä ja juttelen kaverien kanssa jostain muusta kuin uinnista.
10x50 III/IV l. 2.30 1.vu 2.ru, jokaisella vu toistolla käyn läpi 100m kisan ensimmäisen vinstan fiilistä kropassa ja yritän uida sen samaa vauhtia helpommalla joka kerta. Ru toistot käyn läpi 100m kisan toista puoliskoa ja sitä kuinka pystyn säilyttämään vauhdin jopa vetopituutta lisäämällä kivun ollessa läsnä. Toistojen välisen tauon vietän keksien keinoja parantaa edellistä toistoa ja suunnittelen strategiaa eteenpäin.
500verr (sis. 2x25 ylhäältä IV) verryttelyssä käyn läpi tekniset kohdat joihin haluan keskittyä piikeillä. Käyn asioita läpi vielä starttipallilla, mutta itse piikit uin vain täysillä miettimättä mitään, annan uinnin vain virrata.
Sanomattakin on selvää että variaatioita teemoihin ja
tavoitteisiin on lukematon määrä. Tässä korostuu uimarin oma rooli omassa
kehityksessä. Epäonnistumisia ei pidä pelätä (siksi tämä on harjoittelua) ja
mitään sääntöjä ei ole. Saa keksiä mitä vain päähän juolahtaa ja katsoa
toimiiko se seuraavassa suorituksessa. Parhaimmillaan uimari keksii tapoja uida
kevyemmin ja kovempaa joita valmentaja ei koskaan edes ole miettinyt. Uimari voi
kirjoittaa ahaa elämykset ylös ja valmentaja voi käyttää niitä myöhemmin
ohjatessaan uimaria. Lisäksi kehittymispotentiaalia riittää harjoituksissa
loputtomiin kun treenin voluumi/intensiteetti ei olekaan enää ainoa mittari
treenin tehokkuutta arvioidessa.
Hyvä tapa on jo ennen harjoitusta miettiä mitä haluaa tänään
saavuttaa, varsinkin jos treenin alueet ja teemat ovat selvillä. Pelkkä itsensä
rääkkääminen ja fysiologian parantaminen eivät riitä tavoitteeksi, ne kuuluvat asiaan
joka tapauksessa. Pistän alle simppelin esimerkin omasta mielestäni
suhteellisen normaalista harjoituksesta. Jokaiseen sarjan viereen on merkitty
sarjan merkitys tai tavoite jonka uimari voisi esimerkiksi itselleen luoda:
400av, yritän tuntea veden paineen vu/su:n vedon
aloituksessa joka vinstalla paremmin.
8x50 (25drill+25ui), harjoittelen vartalon käyttöä ru ja pu
drilleissä ja liitän sen osaksi uintia tuntemalla veden virtauksen nopeampana
lantion alueella uidessa.
6x50 (15m V+verr), teen joka toisen pintaantumisen sulavasti
säilyttäen vauhtia ja joka toisen aloitan uimaan liian syvältä kuitenkin etsien
ratkaisuja vauhdin säilyttämiseksi.
2x400kv vu, yritän tehdä jokaisen käännöksen räjähtävästi ja
matkan edetessä löytää keinoja käännöksien taloudellistamiseen niiden edelleen
pysyessä räjähtävinä.
100verr, mietin kuinka pystyisin saamaan pääsarjasta
mahdollisimman paljon irti.10x100 sku III t. 45sek, 1-3 yritän löytää rennon rytmin uintiin jokaisen käännöksen jälkeen ja kokeilla eri syvyyksiä pintaantuloissa. 4-6 eläydyn 400skun eri lajien fiiliksiin ja vauhteihin, ja yritän saada mahdollisimman paljon ilmaista energiaa vettä hyödyntämällä. 6-9 eläydyn 200skun fiiliksiin ja vauhteihin ja ratkaisen kisan mielessäni veden alla delffareissa ja läpivedossa. Viimeisen toiston uin niin paljon kuin saan irti silti katsomatta treenikaveria vierelläni, keskityn vain omaan tekemiseeni enkä anna tappion tai voiton olla palaute sarjan onnistumisesta.
200verr, käyn pohjassa rentoutumassa, leikin delfiinihypyillä ja juttelen kaverien kanssa jostain muusta kuin uinnista.
10x50 III/IV l. 2.30 1.vu 2.ru, jokaisella vu toistolla käyn läpi 100m kisan ensimmäisen vinstan fiilistä kropassa ja yritän uida sen samaa vauhtia helpommalla joka kerta. Ru toistot käyn läpi 100m kisan toista puoliskoa ja sitä kuinka pystyn säilyttämään vauhdin jopa vetopituutta lisäämällä kivun ollessa läsnä. Toistojen välisen tauon vietän keksien keinoja parantaa edellistä toistoa ja suunnittelen strategiaa eteenpäin.
500verr (sis. 2x25 ylhäältä IV) verryttelyssä käyn läpi tekniset kohdat joihin haluan keskittyä piikeillä. Käyn asioita läpi vielä starttipallilla, mutta itse piikit uin vain täysillä miettimättä mitään, annan uinnin vain virrata.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Kelloista
Nyt kun SM-viimeistelyt ovat alkaneet ympäri suomea,
haluaisin jakaa kokemuksiani ja ajatuksiani jokaisen valmentajan
vakiokalusteesta; sekuntikellosta. Yleensä kelloa käytetään eniten juuri
viimeistely vaiheessa kun kovien kisavauhtisten vetojen määrä lisääntyy ja
uidaan murrettuja sarjoja joilla pyritään ennustamaan kilpailuaikoja. Kuitenkin
hyvin harvoin näillä ajoilla on minkäänlaista korrelaatiota itse
kisasuoritukseen. Jälleen kerran minusta tuntuu että urheilijat ja valmentajat
rakentavat itselleen tarpeettomia rajoja. Mikään mitattu aika ei ennusta sitä
mikä suorituskyky tulee kilpailuissa olemaan. Kenties 400 ja 1500 uimarit
voivat hyötyä erilaisten uintifiilisten yhdistämisestä väliaikoihin mutta
kaikki sen alle uitavat matkat sisältävät niin paljon muuta informaatiota jota
uimarin on mahdollista kokea ja arvioida jos ulkoinen mittaaminen jätetään pois
häiritsemästä. Suoritus saattaa esim. tuntua aivan loistavalta uimarista mutta jos
valmentajan kello kertoo muuta, tämä häiritsee huomattavasti uimarin kykyä
arvioida omaa suoritustaan sisäisten aistien avulla jotka kuitenkin ovat
pääosassa kilpailusuorituksessa. Vastaavasti päinvastaisessa tilanteessa kello
voi tuoda itsevarmuutta, mutta usein ”huonolta” tuntuneet huippuajat treeneissä
eivät siirry kilpailualtaaseen, ja jälleen kerran aika olisi hyvä ilman
kelloakin ja uimari voisi ehkä keskittyä vielä paremmin hyvän uintituntuman
löytymiseen.
Toinen outo tapa uintipiireissä on kellottaa erilaisia
matkoja kisaverryttelyssä. Uidaan esim. 3x50m ennen 200m matkoja ja pyritään löytämään
oikea kilpailutaktiikka. Sarja voi olla juuri oikea fysiologisesti herättämään
uimarin, mutta se on sitä ilman ulkoista mittariakin. Tavoite olisi kuitenkin
päästä ikään kuin sisään kisasuoritukseen ja miettiä miltä uinnin tulisi tuntua
matkan tietyissä vaiheissa. Useimmiten huippuajat verryttelyssä jostain syystä
eivät tuota suoritusta joka olisi aikojen mukaan ollut mahdollinen. Ehkä
uimarit alitajuntaisesti uivat pikemminkin hyvää aikaa verryttelysarjassa kuin
rehellisesti yrittäisivät matkia kilpailusuorituksen rytmiä ja fiilistä?
Vastaavasti huonot ajat voivat johtaa uimarin itsevarmuuden murenemiseen juuri
ennen kauden päähetkeä. Niin usein olen aikaisemmin sortunut verryttelyaikojen
perusteella uimaan kisani jo ennen varsinaista kisaa. Huippuajat saivat minut
uimaan liian itsevarmasti koska kuvittelin olevani aivan mahtavassa kunnossa ja
vastaavasti huonot ajat saivat minut epävarmaksi ja uimaan alta kykyjeni.
Miksi edes treeneissä yleensä pitää ottaa aikoja päivittäin?
Asioiden mittaaminen usein johtaa uimarien mielikuvituksen rajoittamiseen jossa
uusien asioiden kokeilu ja kehon kuuntelu jää välistä kun tavoitteena on enää
ainoastaan saavuttaa mahdollisimman hyvä aika tai tietty vetomäärä jne..
Mielestäni uinnin päätarkoitus olisi kuitenkin löytää keinoja nopeampaan
etenemiseen ja kehittää kykyä arvioida omaa tekemistään yksilöllisesti.
Tietysti kellolla voidaan välillä varmistaa että kehityksen suunta pysyy
oikeana (tätä varten ovat kilpailut), mutta tällöinkin jakaisin altaan osiin
joista ei voisi päätellä kisasuorituksen suorituskykyä. Mittaisin esim. 5m
lipuilta käännökseen ja siitä 35m. Näin tehdessä uimari ei asettaisi itselleen
rajoja kilpailusuoritukseen vaikka huomaamalla että pystyy uimaan 50metrisiä
vain 33sekuntiin kun kilpailutavoite vaatisi ylläpitämään 32sekunnin
keskivauhtia. Kuitenkin allasta jakamalla voidaan taata että uimarin omat prosessit
ovat vieneet hänen uintiansa eteenpäin. Ei se uintivauhdin mittaaminen m/s
altaanmitan eri vaiheissa niin vaikeaakaan ole ja ainakin informaatio olisi
täysin relevanttia kehityksen seuraamiseen. Toivon että SM-kisoissa nähdään
uimareita ja valmentajia jotka eivät ole uineet kilpailuaan vielä treeni
altaassa, vaan joukko uimareita jotka keskittyvät mahdollisimman hyvin
tehtävään uintisuoritukseen jonka sivutuotteena on yleensä myös hyvä aika!
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Kehäraakki
Juhannus sujunut sopivasti treenien merkeissä. Halli kiinni
mutta onneksi päässyt salille treenailemaan, sarjamääriä vain vähän ylös kun ei
tarvitse palautua uinti treeneistä. On myös tullut mietittyä omaa ikäänsä ja
ainakin uinnin suhtautumista siihen. En tiedä mikä on luonut uinnin pariin
kulttuurin jossa yli 20-vuotiaat ovat auttamatta ikäloppuja. Itsellänikin oli
jossain vaiheessa luulo että jos ei 16-vuotiaaseen mennessä ole näyttänyt
lahjakkuuttaan, haaveet kansainvälisestä huipusta voi unohtaa. Miten niin?
Ihailen yleisurheilua jossa kansalliseen kärkeenkin saatetaan nousta vasta
25-vuotiaana ja parannusta tapahtuu joka vuosi sen jälkeenkin. Miksi ihmeessä
tämä ei olisi uinnissa mahdollista?
Maailman huipulle nousevat teinitähdet joko osoittavat sitä
kuinka kehittymätön laji uinti vielä on tai kyseenalaistavat fyysisten ominaisuuksien
tärkeyttä lajissamme. Itse uskon molempiin, sillä on selvä että kukaan
15-vuotias ei voi omata samaa aerobista tai anaerobista kapasiteettia kuin
30-vuotias joka on harjoitellut 15 vuotta ammattimaisesti. Toisaalta taas 25-vuotiaat
uimarit ovat jo uintikulttuurin vankeja jossa on luotu hyvin selvät raamit
kehityksellä ja siihen mikä yleensä on mahdollista. Tämä vankila on kuitenkin
keinotekoinen ja rikottavissa kun tajuaa kuinka paljon asioita voidaan parantaa
ja mitä keinoja on vielä käyttämättä suorituskyvyn parantamiseen. Teinitähtiä
ei ole vielä kahlittu kiinni uinnin myytteihin ja siksi heille on mahdollista
tehdä jotain ennennäkemätöntä. Hyvin pian he kuitenkin joutuvat keskellä
kulttuuria jossa maailmanennätyksiä pidetään rikkomattomina. Miksi uinti lajina
eroaisi muista lajeista? Kehittyminen on mahdollista ikään katsomatta. ”Lahjakkuutta”
tai ”otetta veteen” voidaan harjoittaa samalla tavalla kuin muitakin
ominaisuuksia, se ettet vielä 18 kesäisenä ole löytänyt sitä polkua mikä johtaa
huipulle ei tarkoita ettet sitä löytäisi, vaikka kuka tahansa sanoo muuta.
Älkää uskoko urheilijan polku julisteita, urheilufysiologian kirjoja tai asiantuntijoita
jotka kertovat että ilman mystisiä pohjia ei voi pärjätä. Kaikki nämä
rajoittavat psyykettämme, ja jos uskomme johonkin niin sillä on yleensä myös
taipumusta tulla toteen. On suorastaan absurdia ajatella että jos et ole tehnyt
jotain vaihetta mukamas oikein 13-vuotiaana niin se olisi pois harjoittelusta
kun olet 22. Silti korkeilla paikoilla istuvat ihmiset kertovat näitä juttuja
ihan tosissaan. Uskokaa ihmiset vain itseänne. Kun on haluja kehittyä on se
mahdollista missä iässä tahansa!
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Mietintää
Urheilijana vuodet ovat kuluneet todella nopeasti ja
tavallaan merkitsemättömästi. Joka vuosi on ollut lähes samanlainen. Helvetin
kovaa treeniä ja herkistely jonka aikana kädet on ristitty ja toivottu kovaa
aikaa. Yleensä sitä ei ole tullut vaikka kaikki parametrit niin ovat
ennustaneetkin. Kuitenkin vuosien varrelta löytyy aivan huikeita suorituksia
juuri kausilta kun hommaan on tullut jokin vastoinkäyminen. 2003 hajotin
olkapääni ja olin käytännössä harjoittelematta 3 kuukauttaàparansin ennätyksiäni
100 ja 200m rintauinnissa neljä sekuntia. 2007 sairastelin putkeen varmaan 3-4 kuukautta ja
nousin 50m rintauinnissa kansainväliselle tasolle. 2009 ensin sairastelin ja
sitten riitelin valmentajan kanssa varmaan 6 kuukautta putkeen ja tuloksena oli
SE 50m rintauinnissa. Tänä keväänä hajotin taas olkapääni ja vähensin
treenivoluumia noin 75% ja tuloksena oli 6 vuotta vanhan ennätyksen rikkominen
ja rutiini tuloksen vakiinnuttaminen 1.02,ala paikkeille 100m rintauinnissa.
Uinnin historia on täynnä samanlaisia esimerkkejä ja tarinaan kuuluu se kuinka
hurjat ”pohjat” mahdollistavat pitkien harjoitustaukojen jälkeiset
huipputulokset. Keho ikään kuin antaa vihdoin luvan käyttää vuosien työn
kisasuoritukseen. Tauon jälkeen on kuitenkin heti palattava isoihin
treenimääriin koska muuten ”pohjat murtuvat” ja kapasiteetti koviin tuloksiin
haihtuu. Varmasti tämä on osa totuutta mutta entä jos minunkin tapauksessani on
niin että nämä epäonnistuneet kaudet ovat olleet ainoita hetkiä aikuisurallani
jolloin olen kehittynyt? Trendi ainakin on aika selvä. Jokaisen ”huonon” kauden
jälkeen olen aloittanut valmentajien kanssa uudelleen ”perustan” luomisen määrä
harjoittelulla ja tulos on sen jälkeen aina heikentynyt huomattavasti.
Olen
vihdoin tarpeeksi kypsä siihen että uskallan katsoa uraani taaksepäin ja päästä yli
muiden syyttelystä ja negatiivisesta tunnelatauksesta liittyen
epäonnistuneisiin vuosiin. Voin vain kylmästi todeta mitkä asiat ovat toimineet
ja mitkä eivät, tehty mikä tehty. Kukaan ei pakottanut minua uimaan 15km
päiviä, tein sen itse. Se olin minä joka ei tajunnut että 35 tunnin
harjoitusviikot eivät varmasti kehitä minuutin suoritusta. Tunnen että kaikki
tämä kokemus minkä olen urani varrella saanut, tulee auttamaan minua eteenpäin
vuosien saatossa ja jakamaan kokemusta myös muille. En varmasti ole vielä näyttänyt lopullista osaamistani uintikansalle!
Blogin avaus
Tässä blogissa tulen käsittelemään kaikkea mikä minua
milloinkin kiinnostaa. Todennäköisesti tulen avautumaan aivan liikaa
asioistani, mutta yritän tuoda esille mun elämääni ja urheilu uraan
vaikuttaneita juttuja rehellisesti ja ehkä auttamaan suomalaista uintia/urheilua eteenpäin. Olen aina taistellut itseäni vastaan ja yrittänyt
ylläpitää itsestäni ”normaalia” kuvaa. Jotkut ajatuksistani tulevat varmasti
riistämään minulta viimeisenkin mahdollisuuden olla jotenkin vakavasti
otettava, mutta tunnen että minulla todella on jotain annettavaa urheilulle
juuri sellaisena kuin olen. Joten blogi alkaa nyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)