Läpivetojen harjoittelusta

Mielestäni läpivetojen harjoittelun aloittamisen lähtökohtana täytyy olla suorituksen jakaminen osiin ja näiden osien hallitseminen ennen liikkumista kokonaissuoritukseen. Lisäksi näen läpivedon suorittamiseen kuuluvan räjähtävyyden niin tärkeänä että hitaissa vauhdeissa ja väsyneenä tuskin pystyy oppimaan ja kehittämään sitä eteenpäin. Riittävät tauot ja keskittyminen ovat avainasemassa. Harjoittelu aloitetaan  tehokkaasta liukuasennosta (http://eetukarvonen.blogspot.fi/2012/10/kaannoksista.html) ja ponnistuksesta. Seuraavaksi opetellaan aistimaan koska vauhti alkaa hidastumaan liu`ussa. Käsien avaus ja delffari ajoitetaan juuri siihen kohtaan kun vauhti ei vielä ole merkittävästi alentunut. Tätä kohtaa ja liikesuoritusta täytyykin sitten jankata satoja kertoja tavoitteena saada delffari liikuttamaan kehoa eteenpäin. 

Esim.

Delffaritoistot:

nx25 (ponnistuksen jälkeen ainoastaan käsien avaus ja delffari jonka jälkeen kädet takaisin yhteen ja uusi vauhti rinulin potkulla hyvään asentoon ja taas käsien avaus ja delffari jne..)

Kun delffari on opittu voidaan siirtyä käsien läpivetoon. Oleellista on saada mahdollisimman räjähtäviä suorituksia mahdollisimman usein kehittääkseen räjähtävää ja nopeusvoimaa jota suorituksessa tarvitaan. Yhdet toistot jokaisesta päädystä eivät riitä sen kehittämiseen. Huonona vertauksena voitaisiin pitää vaikka rinnalleveto maksimin korottamista, useimmat suorittaisivat ainakin joskus muitakin kuin ykkösiä maksimin kehittämiseksi. Lisäksi pieni vesivoimaharjoittelukaan ei ole pahaksi.

Liikkuva läpiveto:

nx25-50 (ponnistuksen jälkeen käsien avaus, delffari ja läpiveto jonka jälkeen annetaan kehon liikkua kädet alhaalla lähes pysähtymiseen asti, happi pinnassa, takaisin veden alle, uusi vauhti rinulin potkuilla ja homma uusiksi)

Pohja pomput läpärillä:

Ponnistetaan pohjasta ja yrittään juuri oikean aikaisella läpivedolla päästä mahdollismman korkealle ilmaan. Voidaan toistaa vaikka 5-20krt.

Kolmen kaverin juna:

Uimari ponnistaa seinästä avaa kädet ja suorittaa täydellisen eteenpäin suuntautuvan delffarin jonka jälkeen kädet suorittavat räjähtävän läpivedon. Kaveri 1 odottaa juuri oikeassa kohdassa ja nappaa uimari nilkoista. Tämä on merkki palauttaa kädet ja aloittaa uusi räjähtävä, voimakas läpiveto jolla irroitetaan itsensä kaverin otteesta. Kaveri 2 odottaa lähellä ja nappaa taas nilkoista ja uimari suorittaa jälleen läpivedon. Heti päästettyään uimarin nilkoista kaveri 1 ui kaverin 2 eteen ja on valmiina nappaamaan uimarin nilkoista jne.

Läpärit kumilla/power rackissa:

Kumilla joutuu aina odottaan kumin löystymistä että läpivedolla pääsee eteenpäin. Power rackilla voi ottaa tavoitteekseen vaikka päästä tietyllä määrällä läpivetoja toiseen päätyyn.

Kun sekä delffari että itse läpiveto on kunnossa, voidaan alkaa keskittyä käsien palautukseen.

Pohjapomput:

Riittävän syvässä altaassa ponnistetaan pohjasta kädet alhaalla ja pyritään  palauttamaan kädet ilman vauhdin hidastumista. Myöhemmin myös palautus potku voidaan ottaa mukaan.

Pingviini ponnistus palautuksella:

Ponnistetaan päädystä kädet alhaalla ja yritetään palauttaa ne ilman vauhdin hidastumista. Ensin ilman potkua ja sitten potkun kautta. Tähän on hyvä lisätä pintautuminen ja pari vetoa kovaa rinulia.

Kun osatekijät alkavat olla kunnossa, voidaan aloittaa niiden yhdistäminen toisiinsa. Parhaiten tämä onnistuu läpivetoon pyhitetyillä sarjoilla 

esim. 20x25 vu alkuun aina kaksi läpivetoa.

Myöhemmin ehdottomasti parhaiten toimivat erilaiset kisailut jotka voi aloittaa katsomalla kuka pääsee pisimmälle, 25m on minimi vaatimus niin tytöille kuin pojillekkin. Kun 25m ollaan saavutettu voidaan kisailla kuka suorittaa sen kahdella läpivedolla nopeiten. Oikea kuningas tietenkin on se joka suorittaa 50m lyhyellä nopeiten vain yhdellä läpivedolla kummastakin päästä.

MM-videoblogi 4- Close to the Edge

Homma ei toimi täydellisesti, mutta ei sen tarvitsekkaan. Liian suuri osa uimareista yrittää hakea merkkejä kovasta kunnosta ennen kisoja. Piikit, vinstat, brokenit ym. ovat klassisia esimerkkejä siitä. Voin vain sanoa että olen monta kertaa nähnyt "kovassa kunnossa" olevan uimarin epäonnistuvan ja uimarin jonka valmentaja on jo tuominnut epäonnistumaaan kun treeneissä ei kulje yllättävän kaikki huippusuorituksillaan. Itselleni on käynyt molemmat. Reseptiä huippusuoritukseen ei ole. Se joko tapahtuu tai ei tapahdu, kaikki ressaaminen on turhaa ja vie voimavaroja siitä mihin ajatukset tulisi keskittää, eli oman suorituksen maksimointiin. Itse ainakin yritän ottaa rennosti näin kisojen alla vaikka kaikki ei putkeen menisikään.

As a bonus there is a video in english for all my "fans" in America. It is essentially the same discussion as in the finnish one. Many finnish people don´t know but I am a an international phenomenon. There is a big market for bald finnish breaststrokers who have a funny accent. Just to be sure that everybody gets it the two last sentences were humor. Bad but still humor.


In finnish:

In english:

MM-video blog 3

Pikkusen alkaa ramaseen. Heräsin virkeenä 1.30 yöllä. Se ei kuitenkaan haittaa, tähän oltiin varauduttu. Eilen muutama piikki täysiä ja alle 500m voluumia. Tänään voisi jo hieman hakea rinuliin tunnetta..Ehkä..

Lentämisestä

Herätin ihmetystä kavereissa täällä kun kerroin tavoitteeni olla paremmassa kunnossa kun laskeudun 15 tunnin matkustamisen jälkeen suomeen kuin Phoenixistä lähtiessä. Tässä lentoa odotellessa ajattelin jakaa muutaman keinon jolla jokainen voi helpottaa lentorasitusta ja harjoitella uintia vaikka istuisi paikallaan:

-Mukava asustus jonka alla kompressiopuku ja lentosukat. En huomaa kauheata eroa kompressiopukujen kanssa muualla, mutta lentäessä eron huomaa seuraavana päivänä selvästi, ei tarvi käydä kusella sitä 30-40 kertaa seuraavana päivänä kun nestettä ei kertyny kehoon yhtä paljon kuin ilman pukua

-Riittävän nesteen nauttiminen. Reilusti yli tarpeen ja myös diureettien (kahvi, tee) käyttäminen on sallittua. 

-Hyvä ruoka. Etukäteen pakatut eväät ja järkevät valinnat lentokentillä. Kokeilemalla selviää mitkä ruoat eivät aiheuta ruoansulatus stressiä. Itsellä toimii todella tiukka vähäkuituinen paleo lentojen ajan 

-Hyvän ryhdin säilyttäminen aina ja kaikkialla. Aina kun huomaan lösähteeni normaaliin kyfoosiini suoristan selkäni ja nautin keveydestä

-Pieni jumppa tunnin välein. Nouse penkiltä, heiluttele jalkoja, tee pari kyykkyä, pyörittele hartioita jne.

-Putkirullailu aina kun siihen on mahdollisuus, toimii myös hyvänä keskustelun avaajana. Pari kertaa olen vetänyt muutamalle ihmiselle jumpan kentille kun ovat tulleet kyselemään mitä ihmettä teen

-Rentoutuminen, meditaatio ym. Lentomatkat ovat aivan huippuaikaa meditaation “harjoittelulle”, mielikuvatreenille ja huippu musiikin kuuntelulle.

-Lisäksi kirjoitan asioita joita haluan tehdä tulevissa kilpailuissa ja harjoittelen niitä mielessäni. Pelkkä kirjoittaminenkin auttaa heti ekassa treenissä jonka teen lennon jälkeen

Sänky analysointia

Noniin, kisat ohi. Ihan jees meni. Kunto on aivan rautaa mutta kehon suhde veteen ei vielä toimi niinkuin haluaisin. Toivottavasti homma loytyy lentomatkan aikana huomenna.

MM-videoblogi 1

Nyt se alkaa, meinaan lähtolaskenta MM-kisoihin. Viikonloppu sujui Seattlessa uidessa. Olin sen verran huonon netin äärellä, että eka video tulee vasta nyt. Huomenna luvassa sitten kisojen yhteenvetoa.

Jaakko volume 2.

Aivan loistavaa läppää Rautalinin Jaakon kanssa unesta. Tätä ei pysty kirjoittamaan paperille tai ennalta suunnittelemaan, siksi homma audiona.


Nauhotuksen voi ladata ja kuunnella joko itunesissa tai ainakin VLC playerillä

http://www.sendspace.com/file/jhp0of


Aikuisuintia:

http://www.sendspace.com/file/rir1kz

MM-mietteet audiona

Jaakko haastatteli meikää MM-tunnelmsita neljä viikkoa ennen kisoja. Luvataan jo tässä että MM-video blogi alkaa pian, luvassa täysin idioottimaista menoa. Eli parhautta.



Nauhotuksen voi ladata ja kuunnella joko itunesissa tai ainakin VLC playerillä:

http://www.sendspace.com/file/h0ljxf


Aikuisuintia:

http://www.sendspace.com/file/rir1kz

Mr. Kallinen haastattelussa

Tämmönenkin pseudotieteilijä voi välillä saada haastattelun yliopisto-maailman huippunimiltä. Joka alan asiantuntija Ville Kallinen keskustelee uusimmasta blogi tekstistään ja kaikesta muustakin. Villen huikeaa blogia voi seurata osoitteessa:

http://ville-turinat.blogspot.com/


Nauhotuksen voi ladata ja kuunnella joko itunesissa tai ainakin VLC playerillä:

http://www.sendspace.com/file/08n257

Läpivedosta

Jos on delffarit tärkeitä muissa lajeissa niin läpivetojen merkitystä rintauinnissa varsinkin lyhyellä radalla ei voi yliarvioida. Käytännössä uimari joka hallitsee läpivedon paremmin kuin kanssakilpailijansa voi perustaa koko uintitaktiikkansa niihin. Jälleen veden alla saavutetun vauhdin hyödyt eivät rajoitu ainoastaan nopeisiin liukuihin vaan koko altaanmitalle. Muistakaa, mitä nopeampi olet pintautuessa, sitä nopeampi olet myös altaan toisessa päässä. Läpiveto osaamisessa on jopa huippujen välillä huikeita eroja, moni on nähnyt kuinka loistavat rintaUIMARIT häviävät metritolkulla hyville ponnistajille 200 rintauinnissa. Mielestäni syy tähän piilee välinpitämättömyydessä ja asenteessa että  “joillakin nyt vaan on hyvät läpivedot”. Läpivetoja tulee harjoitella ihan samalla intensiteetillä kuin delffareitakin ja jos 30-50% rintauinnista ratkaistaan veden alla niin jokainen voi harkita kuinka suuri osa harjoittelusta läpivedon kehittämiseen tulisi uhrata.

Läpivedossa on kaksi koulukuntaa. Käsittelen tässä tekstissä omaa ja muille suosittelemaani tapaa, eli delffarin suorittamista ennen käsien läpivetoa. Minulle kahden impulssin tapa on paljon johdonmukaisempi koska tällöin vauhtia pystyy säilyttämään kauemmin kuin yhden impulssin tyylissä joka toki toimii erittäin hyvin monilla uimareilla. 

Liukuasennon jälkeen käsien avautuessa vetoa hakien sivuille jalat aloittavat delffarin ylöspotkun rauhallisesti. Kun kädet ovat saavuttaneet sopivan etäisyyden toisistaan suorittavat jalat räjähtävän alaspotkun joka mahdollistaa käsien liu-uttamisen eteenpäin. Kun delffarin mahdollistama vauhti alkaa hidastumaan (tämä tapahtuu nopeasti 0,1-0,2s) aloitetaan käsillä läpiveto joka noudattaa suunnilleen perhosuinnin käsivedon piirteitä, paitsi että kädet suorittavat myös lopputyönnön. Käsiä ei tarvitse vetää suoriksi sivuille vaan pikemminkin vartalon alle muodostaen pienen kulman vartalon ja käsien välille joka ohjaa uimaria ylös pintaantumiseen. Välittömästi käsien vedon jälkeen alkavassa käsien palautuksessa kädet tulevat mahdollisimman läheltä vartaloa jompi kumpi käsi toisen alla takaisin kohti liukuasentoa (kädet voivat palautua myös eri aikaan a la Dale Oen). Palautus potku ajoitetaan suunnilleen siihen vaiheeseen kun kädet ohittavat pään. 

Huomioita:

-yleensä uimarit viettävät jokaisessa liukuvaiheessa liian paljon aikaa

-yleensä delffarin jälkeen ei uimareilla näy liukuaikaa, vaikka se nykysäännöillä on sallittu (en muuten ole nähnyt kenekään tekevän sitä niinkuin minä tai edes puhuvan siitä, olisiko mun keksintö??)

-käsien palautuspotku alkaa liian aikaisin ja on kooltaan aivan liian iso (tarkoitus on säilyttää vauhtia ja kantapäiden vetäminen lähelle pakaroita hidastaa vauhtia varmasti)

-liian agressiivinen käsiveto jonka loppusuuntaus on ylöspäin (mikä liikuttaa kehoa alaspäin...)

-torso ja pää eivät pysy suorassa linjassa koko läpivedon ajan

-aivan liian iso delffari joka pikemminkin hidastaa vauhtia kuin ylläpitää sitä

Ensi kerralla läpivedon harjoittelusta muutama ajatus ja ihan ilmaiseksi.

Leffa

Luulin aina näyttelijän urani alkavan aikuisviihde elokuvilla uintiuran jälkeen, onneksi sain luonne roolin leffassa joka tullaan näyttämään mm. Phoenixin kansainvälisillä filmi festivaaleilla. Leffa tehtiin muuten valmiiksi 48 tunnissa, joten turhan paljon aikaa ei tuhlattu mun kohtauksiin.

Aikuisuintia

Moro,

mainoksia on kai jo ympäri tamperetta, tässä hieman lisätietoja!

Nauhotuksen voi ladata ja kuunnella joko itunesissa tai ainakin VLC playerillä:

http://www.sendspace.com/file/zt72y3

Jaakon kanssa jauhantaa

Morjens,

vuosia erilaisia podcasteja kuunneltuamme päätettiin Rautalin Jaakon kanssa puhua ihan nauhalle vähän asiaa.  Nauhotus oli täysin käsikirjoittamaton ja pistettiin ekalla purkkiin joten pieniä takeltuja voi olla mukana. Toivottavasti joku edes kuuntelee ja saa ainakin viihdytettyä itseänsä puolen tunnin ajan. Pistäkähään palautetta, tarkoitus olisi nauhoitella näitä lisääkin, asiaa kyllä löytyy.

Nauhotuksen voi ladata ja kuunnella joko itunesissa tai ainakin VLC playerillä:

http://www.sendspace.com/file/6ado1v

Delffareista

2007 joku asiantuntija (olisiko ollut Bill Sweetenham) nimesi delffarit viidenneksi uintilajiksi. Itse ihmettelen että tämä tapahtui näinkin myöhään kun historiasta kuitenkin löytyy useita esimerkkejä uimareista jotka voittivat lähinnä ylivoimaisten delffareidensa ansiosta. Esimerkkeinä tulee mieleen 1996 2xolympiavoittja Dennis Pankratov ja 2000 olymiavoittaja Misty Hyman jonka delffareita saan välillä ihailla täällä Phoenixissa. Kuitenkin v. 2007 jälkeen koko maailma on ottanut vedenalaisen osan uinnista tosissaan lähinnä Michael Phelpsin ylivoimaa seuraten.

On hyvä ymmärtää että delffareiden tarkoitus on ylläpitää vauhtia ponnistuksen jälkeen eikä lisätä sitä. Paras mielikuva tähän on skeittilaudalla eteneminen kun vauhti on jo saavutettu (ponnistus), liian suuret voimakkaat potkut tiputtavat joko skeittaajan laudalta tai hidastavat vauhtia huomattavasti, pienet nopeat impulssit taas säilyttävät vauhdin. Koska vauhti on kovimmillaan heti ponnistuksen jälkeen delffarit tulee mukauttaa pienemmiksi veden vastuksen välttämiseksi ja vauhdin hidastuessa delffareiden laajutta ja voimakkuutta voi lisätä. Eli aloitetaan pienillä tiheillä delffareilla joiden kokoa lisätään kohti pintautumista. Itse tykkään pitää liikeen polvissa ja nilkoissa suhteellisen pienenä koska ylimääräinen nivelten liike (varsinkin polvissa) lisää veden vastusta ja ohjaa vettä ylös- ja alaspäin. Tarkoitus olisi kuitenkin liikuttaa vettä taksepäin ja keskittyminen reisilihasten sijaan koko torsoon voi auttaa löytämään täysin uutta vauhtia liukuihin samalla säästäen energiaa loppu suoritusta varten. 

Kun tiedämme että vauhtimme hidastuu koko ajan ponnistuksen jälkeen on helppoa ymmärtää että että mitä kovempi vauhti on pintautuessa sitä suurempi potentiaali on uida kovempaa koko matkan ajan. Itseasiassa ensimmäisen 15m aika (molemmista päistä) on varmasti eniten loppuaikaan korreloiva tekijä, tästä on USA:n 2000 karsinnoista myös tutkimusmateriaalia (jota en nyt löydä). Lyhyellä radalla delffareiden merkitys tietenkin korostuu ja jopa 60% ajasta vietetään veden alla. Jos todellakin on niin että delffarit voivat selärissä ja perhosessa vaikuttaa lopputulokseen jopa enemmän kuin uinti (myös pitkällä) voisi olettaa että lähelle puolet tai yli puolet harjoittelu ajasta keskityttäisiin niiden kehittämiseen. Kuinka monessa treeni ohjelmassa asiat on näin? Itse näen harvemmin ohjelmia jossa delffareiden kehittämiseen oikeasti keskityttäisiin päivittäin yhtä kovalla fokuksella kuin itse uintiin. Vaikka itsekkin tykkään usein sanoa että 5km treenissä on 200 mahdollisuutta treenata delffareita niin asia ei kuitenkaan ole aivan niin. Hitailla vauhdeilla tehdyt delffarit väsyneenä muistuttavat hyvin vähän kilpailuissa tarvittavaa korkea energistä työskentelyä. Lisäksi asiaa vaikeuttaa se että hitaamissa vauhdeissa ns. voima delffarit toimivat paremmin kuin tiheätempoiset veden vastusta minimoivat impulssit, ja kuka nyt haluaisi viereiselle kaverille hävitä vaikka harjoittelisikin oikeaa asiaa.. Eli jälleen kerran uimareiden täytyy unohtaa kelloihin tujottaminen ja keskittyä harjoittelemaan mahdollisimman tehokkaasti niitä asioita joita tarvitaan itse kilpailussa. Valmentajien tulisi myös miettiä harjoitus ajan pyhittämistä delffareiden treenamiselle ja sitä mikä olisi paras tapa niiden maksimaaliselle kehittämiselle.

Itsehän en delffareita juuri treenaile, kun läpivedon miettimiseen kuluu niin paljon aikaa. Siitä lisää ensi kerralla.

Käännöksistä

Tuli taas katseltua uintia enemmän kuin kannattaisi viikonlopun aikana. Kiinnitin erityisesti huomiota amerikan yliopistouinnin tärkeimpiin tekijöihin eli käännöksiin, startteihin ja vedenalaiseen toimintaan (viides ja kuudes uintilaji). Suurimmaksi osaksi näen niin paljon heikkoa suorittamista näissä osa-alueissa että ajattelin hieman avata omaa ajattelutapaani.

Ensinnäkin on hyvä periaatteen tasolla ymmärtää että startti ja käännökset ovat erillinen laji uinnista ponnistuksen osalta. Uintiharjoittelu ei kehitä näihin tarvittavia ominaisuuksia ja osa harjoittelu ajasta tulee omistaa pelkästään ponnistusvoiman kehittämiselle. Tähän löytyy monia tapoja, mutta yleensä ottaen pitkät kuntopiirit, lenkit juosten ym. kannattaa rajoittaa aikalailla minimiin ja keskittyä nopeus- ja maksimivoimaan jos mielii voittaa muut käännöksissä. Käännöstekniikoita on monia, mutta perusperiaatteena on minimoida ylös ja alaspäin suuntautuva liike ja pyrkiä mahdollisimman pieneen “kerään” mahdollisimman nopeasti. Molemmissa käännöksissä tasapainon ohjaaminen alaspäin juuri ennen kosketusta helpottaa polvien tuomista lähelle kehoa. Pienin mahdollinen kerä kääntyessä mahdollistaa nopean jalkojen iskun seinään ja tämän nopeuden hyödyntäminen ponnistaessa tiputtaa ilmaisia sadasosia joka käännöksessä. Itse tykkään joustaa nilkoista reilusti ja kerätä elastista voimaa aivan kuin pudotushyppyä tehdessä, en ole varma onko se oikea tapa mutta itse ainakin tunnen sen toimivan. Puhuin juuri huippu vapari sprintterin kanssa joka kertoi ponnistavansa aivan varpailta koska tuntee hyödyntävänsä iskun seinään parhaiten näin. Oikea tapa löytyy kokeilemalla eri tapoja pelottomasti.

Ponnistuksessa oleellista on hyödyntää käsiä aivan kuin maksimivertikaalia tehdessä, vaatii hieman opettelua mutta avaa aivan uuden potentiaalin käännöksiin koska juuri kukaan ei sitä tee johtuen liiallisesta huomiosta “liukuasentoon”. Liukuasennossa kädet ovat vierekkäin ja keho on täysin suorassa ja mahdollisimman litteänä. Liika puristaminen ei auta, mutta liian rentonakaan ei saa olla, tämä välimaasto löytyy kokeilemalla mutta hyvä mielikuva on tanssija joka on juuri valmistautumassa liikeeseen. Pää ei missään tapauksessa saa olla käsien alapuolella vaan hauikset peittävät posket. Tämä hyvin yksinkertaisesti siksi että pään pitäminen alhaalla ohjaa kehoa alaspäin ja toimii isona vedenvastuksena. Käsien päällekkäin pitäminen aiheuttaa väistämättä rotaatiota ja epäsymmetriaa kehoon joka täytyy stabiloida mikäli haluaa kulkea suoraan. Etusormet vierekkäin voidaan kaikki energia ohjata vain eteenpäin menoon. Yleisesti ottaen ponnistus kannattaa suunnata mielummin lievästi alamäkeen kuin täysin suoraan, noste  auttaa kuitenkin uimarin pinnalle. 

Ponnistaminen ja liukuasento on tärkeätä niin jaardeilla kuin pitkällä radallakin, sillä on täysi fakta että kaikkien vauhti hidastuu välittömästi ponnistuksen jälkeen ja jatkaa hidastumistaan kohti seuraavaa päätyä. Eli mitä kovempi vauhti joka päädystä sitä suurempi vauhti myös uidessa.

Ensi kerralla delffareista.

Videoo

Eilinen videolla

Kisat käyty

Vuoden ensimmäiset viralliset kisat ohi. 9 starttia ja ehkä seitsemään olen tyytyväinen. Nyt vielä parin viikonlopun putki kisoja ennen kun voi alkaa herkisteleen MM-kisoja kohti. Kaikissa kisoissa on tavoitteena uida kovaa mahdollisimman huonoissa olosuhteissa. Treenaan tahallani “yli” pari päivää ennen kisoja ja valmistaudun edellisenä iltana tekemällä kunnon saliharjoituksen. Tämä vain todistaakseni itselle että olen kykeneväinen uimaan hyvän uinnin vaikka kuinka väsyneenä. Lisäksi haluan valmistaa itseäni kaikkiin mahdollisiin olosuhteisiin. Yritän vain hiljentää päähäni hyvin usein tulevat ajatukset siitä että olen väsynyt tai hapoilla ja vain keskittyä kisaan täysin samalla tavalla kuin aion keskittyä MM-kisoissakin. Jälleen kerran aikoihin tuijottaminen on täysin yhdentekevää kesken kauden kisoissa (niin kuin muuulloinkin) ja kaiken keskittymisen ja havannoinnin pitäisi liittyä siihen suoritukseen. Fysiologia vaihtelee päivästä toiseen ja ainoa asia mihin voit vaikuttaa on omat ajatukset ja tekeminen. Loppujen lopuksi AINA pystyy uimaan yllättävän kovaa jos ei vain ole itsensä tiellä.

Jenkkilän uintikulttuurissa (ja muuallakin) on jostain ihmeestä tullut ajatus siitä että jos ui liian kovaa kesken kauden on epäonnistuminen pääkisoissa taattu kun ei olla tarpeeksi jumissa. Esim. täällä jammereiden käyttö katsotaan lähes huijaamiseksi kesken kauden koska “on liian aikasta olla nopea”. Ei pysty ymmärtämään. Itsekin joudun puolustelemaan sitä että en anna muille edes mahdollisuutta koska käytän jammereita joka startissa. Omasta mielestä jokainen kisoissa tehty startti on mahtava tilaisuus harjoitella itse sitä kisasuoritusta mikä ei todellakaan ole mahdollista treeneissä. Itse haluan joka osa-alueen olevan mahdollisimman lähellä kauden päätapahtumaa ja oppia mikä olisi paras tapa valmistautua kilpailuun. 

Plussat ja plussat

Eipä ole paljoa kirjoitettavaa ollut viime aikoina. Kauhea kiire ja poukkoilu joka puolelle, mutta onneksi olen onnistunut ottamaan aikaa meditaatiolle päivittäin. Toi päivittäinen harkittu rauhoittuminen on kyllä jotain mikä puuttu aikaisempina vuosina treeniohjelmasta. Lepäämistä ja rentoutumista pystyy treenamaan ihan samalla tavalla kuin fysiikkaakin ja lopulta oppii itseasiassa lepäämään kevyessä harjoittelussakin joka kaiketi on sen tarkostuskin, mutta monelle sprintterille se on itseasiassa se rankin osa treeniä. Jonkin verran “takaiskujakin” on tullut mutta aktiivisesti omia ajatusmalleja muuttamalla olen ottanut nekin positiivisena asiana. Ennen inhosin mennä väsyneenä treeneihin, nyt  joudun kuitenkin kolmena päivänä viikossa olemaan hereillä töissä aina sinne puoleen yöhön. Aamulla treeneihin lähdettäessä olo ei todellakaan ole paras mahdollinen, mutta joka kerta olen keksinyt keinoja kuinka uida kovaa vaikka väsyttääkin. Toisaalta myös ei parhaassa terässä treenaminen alleviivaa sitä kuinka kilpailut sitten on se “juhla” missä kaikki on ainakin paremmin kohdallaan. 

Viime viikolla taistelin myös flunssaa vastaan pitkästä pitkästä aikaa. Onnistuin välttämään totaalikuoleman ja yksi voitto kotiin oli jo se että ensioireiden saapuessa jätin treenit väliin. Lopulta taukoa tuli uinnista kolme päivää ja salia jäi väliin kokonainen viikko (ennen flunssaa kun oli viikonloppu tauko). Koko ajan ajattelin että onpa hyvä juttu kun saa lepoa niin pääsee nopeusominaisuudet kehittyyn. Lisäksi oli mukava kun sai tehtyä kouluhommia varastoon niin ei tarvi stressata niistä myöhemmin. Heräsin itsekkin tohon ajatusmalliin ja siihen paljonko olen pystynyt muuttumaan ihan viime kuukausienkin aikana. Joskus tuli suunnilleen itkettyä päivät pitkät kipeenä kun ei päässy altaaseen treenaan, mikä ei varmasti ainakaan nopeuttanu paranemista. 

Muistan joskus jutelleeni valmentajan kanssa siitä kuinka positiiviset kokemukset harjoituskauden aikana muuttuvat positiiviseksi kilpailuissa. No, (lähes) kaikenhan voi ottaa joko positiivisesti tai negatiivisesti. Riippuu vain kuinka asiaa HALUAA tarkastella. Huonotkin treenisarjat voi ajatella hyviksi jos keskittää ajatukset siihen mikä menee hyvin, esim. jos ajat ei miellytä niin käännökset/tekniikka saatto mennä hyvin jne. Jos tyttö/poikaystävä jättää niin ainakin nyt on maailma täynnä uusia vaihtoehtoja. Jos oppii tämän on jokainen kausi täynnä plussia ja ainakaan ei ole puhunut itseänsä pois huippusuorituksesta.

Olenko oma itseni?

Olen nyt joutunut treenailemaan yksistäni ma,ke ja pe päivät työharjoittelun takia. Samoin kesällä treenailin suurimman osan ajasta yksistäni. Tiedän selkeästi että yksin treenatessa keskittymiseni on korkeammalla tasolla kuin ryhmässä treenatessa. Suurimmaksi osaksi tämä on tietenkin omaa syytä, mulla kun keskittyminen tuppaa olemaan muualla kuin itse uinnissa jos muita on ympärillä. Kaikki jotka on kokenu mun kanssa treenin tietää että mun on hyvin vaikea olla kettuilematta muille, puhua tyhmiä ja kiusaus kisailuun on aina läsnä. Itse koen että tarvitsen molempia lähestymistapoja treeneihin ja kumpikaan ei sinänsä ole toista parempi. Rupesin miettiin syitä tähän eroon ja yleensäkin sosiaalisia maskeja ja  kuinka selkeesti ne näkyy mun ja muiden käyttäytymisessä. Selväähän on että kukaan ei ole koko ajan oma itsensä (jos sellaista onkaan..) ja olosuhteet, ihmiset, maa jne. vaikuttavat käyttäytymiseen ja jopa siihen miten näkee itse itsensä. Huomaan tämän hyvin kun puhun englantia muiden ulkomaalaisten kanssa, olen itsevarma kielitaidostani ja minulle luontainen ekstroverttisyys tulee esille. Amerikkalaisten kanssa puhuessani mietin sanojani paljon pidempään ja olen huomattavasti pidättäytyväiempi. Tämä käyttäytyminen ei todellakaan palvele minua mitenkään mutta jotenkin luontaisesti se tulee esille. Saman asian koen myös uinnissa. SM-kisoissa olen super itsevarma, rentoutunut ja puhelias joka suuntaan (myös edellämainittu treenikäyttäytyminen tulee esille..). Kansainvälisissä kisoissa taas joudun pakostakin olemaan enemmän sisäänpäin kääntynyt koska en tunne läheskään kaikkia kilpailijoita ja muutenkaan emme jaa samaa kieltä ja kulttuuria. Tunnen itseni myös hieman ujoksi, vaikka en todellakaan sitä ole, liekö sitten liiallista kovempien uimarien ihailua? Arvokisoissa olen enemmän “tosissaan” ainakin ulkopuolisille tarkkailijoille. Tulos on kuitenkin lähes aina huonompi ulkomailla kilpaillessa. Mietinkin että ehkä ulospäinsuuntautuneisuus on niin iso osa luonnettani että aina kun rupean esittään jotain muuta joudun pitämään niin ison osan itsestäni piilossa että se väkisinkin vaikuttaa kaikkeen muuhunkin, ehkä jopa uintivauhtiin.

Haluan pystyä olemaan oma itseni aina ja kaikkialla, koska jotenkin musta tuntuu että toistuvat hyvät urheilusuoritukset ovat kuitenkin vain sen ilmentymä että on täysin varma itsestään ja itsessään(?). Ihan samalla tavalla kuin uinnissakin, huomioimalla omia käyttäytymismalleja voi asioihin puuttua ja yrittää muuttaa niitä positiivisempaan suuntaan. 

Omat uintitavoitteet

Okei viimeksi lupasin omia uinnillisia tavoitteita tälle kaudelle, tärkeimmät tavoitteet mulla liittyy lähinnä elämänhallintaan ja itsensä kehittämiseen mutta kyllä niitä altaassakin löytyy. 

Lista ei ole tärkeysjärjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä kun ne mieleen tuli miettiessä (ehkä se kertoo tärkeydestä..en tiedä.)

1.Uinti startin jälkeen

Olen jo pitkään miettinyt sitä kuinka tätä kaikkein tärkeintä kohtaa uinnissa (pintaantumista, varsinkin startissa) tulisi lähestyä. Selkeästi normaali uintitapa ei ole tehokasta, sillä vauhti on kovempi kuin ikinä uidessa (ja vastusvoimat siis suurempia) . Olen yrittänyt kehittää joka lajiin erillistä pintaantumis-uintia ja rintauinnissa tämä varsinkin on toiminut ainakin välillä. Yritän kehittää tätä edelleen siihen suuntaan missä vähennän propulsiota mahdollisimman vähäiselle tasolle ainakin ensimmäiset 2-3 sykliä ja alan vasta sitten uimaan normaalia uintiani. 


2.Startti ja käännökset

Haluan yksinkertaisesti omata maailman kovimman startin ja käännöksen. Eniten näihin pystyn vielä vaikuttamaan kyykkäämällä ja suoritustekniikkaa parantamalla. Tänä vuonna haluan päästä eroon myös ajatus tavasta että aina on pakko ponnistaa päädystä täysiä. Samalla tavalla kuin uintiakin voi käännöstekniikkaa harjoitella monilla vauhdeilla (joskin 10x200 sarjan ja 50ru kisan käännöksillä ei juuri ole tekemistä toistensa kanssa) ja jalkoja kannattaa säästää niin että sitten kun on aika ponnistaa täysillä niin sitten todella pystyy ponnistamaan täysillä.  (Tämä muuten vain uimareille jotka ovat jo ainakin kansallisessa kärjessä ja hyviä kääntyjiä, lähtökohtaisesti neuvon kaikkia uimareita tekemään kaikki käännökset mahdollismman hyvin ja ponnistamaan voimakkaasti).

3. Rintauinnin laatu

Vaikka jo viime vuonna pääsin kohtuu hyvälle laadulliselle tasolle rintauinnissa uimalla maksimissaan 100m vetoja rintaa aion pyrkiä vieläkin paremmalle tasolle tänä vuonna. Käytännössä aion uida rintaa vain kilpailuvauhtia ja maksimissaan vain 50m matkoja (paitsi kisoissa..). Muutenkin tiputan ru määrää niin että joka kerta kuin uin sitä se on jollain tasolla relevanttia kilpailusuoritukseen niin vauhdillisesti kuin teknisestikin. Tämä muuten pelottaa, niin vahva on kultturiperintö määrästä uinnissa. Tämä siksi että uintini hajoaa lajieni lopussa, jos hermostolla ei ole kokemuksia “vääristä” liikemalleista uskon pystyväni säilyttämään uinnin parempana loppuun asti.

4. Kaikki lajit luonnollisemmiksi

Tästä en halua puhua enempää kuin sen, että pyrin jokaisessa lajissa vapautumaan teknisen tiedon kahleista ja antaa kehoni vain viedä uintia. Aistimalla veden liikettä ympärilläni voin tehdä päätelmiä siitä mikä toimii ja mikä ei. Olen aina ollut liian analyyttinen omaan suorittamiseeni, jopa niin pitkälle että se häiritsee pääasiaan keskittymistä. Ketä kiinnostaa onko joku vedon kulma biomekaanisesti oikein jos kuitenkin voittaa kisan?

5. 50vu/pu

Yleisnopeus vedessä. Koska rintauinti alka olemaan liian nopeaa suhteessa vapaauintiin nostamalla maksimaalista liikkumiskykyä vedessä uskon saavani enemmän potentiaalia myös rintauintiin. Eli nopeusharjoittelua muillekin lajeille.

Tavoitteista

Kämpän esittely joutuu nyt odottaan vähän aikaa, tavarat on hieman hukassa, siitäkin lisää myöhemmin. Tossa ryhmän uimareita heidän tavoitteistaan haastatellessa iski mieleen kuinka harvalla uimarilla tavoitteet on loppuun asti mietittyjä. Tavoite ajat on kyllä tehty, mutta se tie millä sinne päästään jää hieman epäselväksi. Se ei (aina) riitä että sanoo jonkun ajan ja sen jälkeen noudattaa valmentajan tekemää kausisuunnitelmaa ja treenaa “kovaa”. Edellisen kesän suoritus tulisi pyrkiä analysoimaan ja pilkkomaan osiin ja löytää ne kohdat mitä parantamalla suoritus mahdollisesti paranisi eniten. Sama asia uintitekniikan kanssa. Nykytekniikalla (video, still kuvat jne.) on helppo arvioida omaa tekniikkansa ja nähdä missä kohdissa parantamisen varaa löytyy. Analysoinnin jälkeen on helpompi rakentaa tie kuinka näitä ominaisuuksia voi kehittää järjestelmällisesti. Parhaimmillaan tämä tapahtuu yhdessä valmentajan kanssa, mutta aika reaaliteetit (esim. yksi valmentaja ja 25 uimaria) huomioiden tämä yleensä jää uimarin itsensä tehtäväksi.

Jälleen kerran parannettavat asiat ovat harvoin fyysisiä vaan liittyvät enemmän kilpailusuorituksen laadullisiin tekiöihin. Onneksi näitä voi harjoitella missä tahansa harjoitus ympäristössä ja filosofiassa. Ideana on vain tunnistaa ongelmat ja sen jälkeen puuttua niihin järjestelmällisellä tavalla. Esim. jos uimarin ongelmana on pintaantulot ja vauhdin säilyttäminen seinistä on sitä mahdollista hajoitella niin 10x400vu kelaus sarjassa kuin 4x25 nopeusharjoituksessa. Lisäksi voi alkaa tunnistaa niitä hetkiä jolloin keskittyminen valittuun laadulliseen tekijään heikkenee koska yleensä niihin hetkiin puuttuminen vaikuttaa eniten lopputulokseen. Täydellinen suoritus ei koskaan tule vahingossa, huolimatta siitä keskitytkö johonkin vai et kehosi oppii joka tapauksessa eniten toistetun mallin. Kyse on vain siitä oletko valmis ottamaan vastuun omasta harjoittelustasi. Ensi kerralla lisää omasta uintiin liittyvistä tavoitteista.

San Diego

Viikonloppuna reissasin San Diegoon uimaan La Jolla rough swimiin. Koko tiimi lähti mukaan ja hauskaa oli. Ite kisa meni loistavasti ja sijoituin kolmanneksi 25-29v. masterseissa. Aikakin oli samoilla linjoilla kuin viime vuonna, mutta ite kisassa tein kaksi aivan tarpeetonta lenkkiä joihin varmasti kului aikaa. Muuten viikonloppu kului meressä treenatessa monella tavalla, mutta ainakin 10 tuntia sain kuluun korkealla sykkeellä. Täytyy kyllä sanoa että taas lisäsin yhden tavoitteen listalleni. Heti kun saan tämän yliopiston hoidettua alta haluan asua jossain missä mulla on päivittäinen mahdollisuus meri treeniin. Uskon että kaiken fyysisen treenin vois aika lailla hoitaa alta pois aamuisella meri treenillä, siihen sitten päälle vähän tekniikkaa altaassa ja voimaa salilta. Mikään uintikisa ei ikinä tuntuisi miltään jos pystyis täysin pelotta repiin joka päivä kunnon aallokossa. Vielä tärkeempänä tietenkin se että oikeestaan mikään tunne maailmassa ei vedä vertoja meressä uimiselle.

Vaikka kaikki mun treeni on aika nopeuspainotteista on kiva huomata kuinka hyvin siitäkin huolimatta jaksaa painaa muiden perässä. Onhan tästä tietenkin paljonkin tiedettä kuinka nopeuskestävyysharjoittelu vaikuttaa myös puhtaisiin kestävyys ominaisuuksiin mm. Vo2Maxia nostamalla ja ainakin mulla homma tuntuu toimivan juuri näin, ainakin kestävyysvapari on vain kehittynyt viime vuodesta.

Videotervehdys:

Uskomatonta, mutta totta. Mun blogissa esiintyy nainen?!?

Synttärit

Noniin, 26v. tuli sitten täyteen eilen. Aika vanhaltahan tämä tuntuu mutta toisaalta jos muistelen tilannetta siihen mitä se oli esim. 18 tai 20v. täyttäessäni on asiat aika paljon paremmin. Ihan fyysisellä puolella olin paljon heikommalla tolalla. Paksusuolen tulehdukseen ja astmaan käytin päivittäin karmeita määriä lääkkeitä. Olkapäät olivat aivan hajalla ja polven kivut estivät mm. hyppimisen. Selkä oli siinä kunnossa että aina punttia tehdessä pelkäsin että jotain repee taas. Koko elämä oli pelkkää uintia täynnä ja määritin itseni täysin sen mukaan kuinka hyvin uin. Jos uin huonosti olin huono ihminen ja jos taas uin hyvin tunsin olevani kelvollinen elämään. Paineet oli valtavat kun ajattelin että uhoamalla pystyn itse suggestoimaan tekemään itseni enemmän töitä kuin kukaan muu maailmassa ja niin teinkin, tosin välillä oli vaikeaa nousta sängystä kun ei vaan jaksanut ainaisia 35 tunnin treeni viikkoja. Mikä on muuttunut? No ainakaan en syo mitään lääkkeitä mihinkään ja mihinkään ei satu. Pystyn treenaamaan juuri niinkuin haluan, ja tiedän että keho kestää jos en hölmöile. Olen ymmärtänyt että mulla on älyttomästi lahjoja vaikka mihin muuhunkin kuin uintiin ja sen kuinka paljon kykyjä uinti on antanut mulle vaikka en ole vielä sitä menestystä mitä haluan saavuttanutkaan. Koko elämä on mahdollisuuksia täynnä ja joka päivä tuntuu paremmalta kuin edellinen. Seuraava tavoite on että voin 30 vuotiaana kirjoittaa kuinka paljon paremmin asiat on kuin nyt ja uskon syvästi saavuttavani kaiken sen minkä haluankin, kaikki on minusta kiinni.

Reenit alkaa

Tänään se sitten alkaa. Yliopiston ohjatut treenit käynnistyvät tänään eräällä klassikko sarjalla josta en erityisemmin tykkää mutta onhan se kiva kärsiä ryhmäkavereiden kanssa. Ehkä se luo sitä ryhmähenkeä! Kouluhan on jo käynnissä ja asettaa omat vaatimuksensa aikataululle. Koulun lisäksi mun opinto-ohjelmaan kuuluu tästä hetkestä lähtien vähintään 150 tuntia työharjoittelua jokaisessa 15 viikon koulujaksossa. Eilen olin kattelemassa high school jenkkifutista ja lentopalloo mun työ-ohjaajan kanssa ja täytyy sanoa että inspiroiduin täysin amerikkalaisesta high school urheilusta. Suomeen täytyy luoda jotain vastaavaa. Mikä voisi olla sen kovempaa  urheilijan motivaatiolle kuin nähdä koko koulu opettajia myöten katsomossa kannustamassa eteenpäin sen sijaan että opettajat aina muistuttaisivat kuinka “koulu on tärkeämpää” kuin urheilu. Ei sillä etteikö se olisi mutta urheilumenestys ja koulumenestys eivät varmasti poissulje toisiaan ja positiivinen kiinnostus lapsen/nuoren harrastukseen ei varmasti koskaan ole pahaksi. Ainainen koulun korostaminen opettajien ja muiden taholta ainakin provosoi mua teini-iässä haistattamaan pitkät kaikelle mikä liittyi opiskeluun. Mut nyt tosin on aika helppo provosoida vaikka mihin vieläkin.

Olen tässä tehnyt pieniä hankintoja kotiin, niistä tulee sitten video kun saan “huoneeni” sisustettua valmiiksi. Eräs tärkeä ostos oli pieni kirjoitustaulu seinälle, johon kirjoitan päivän aikataulun sekä kaikki asiat jotka minun tulee tehdä. Jostain syystä juoksevia asioita on niin paljon että pelkän muistin varaan niitä ei voi jättää. Yleensä vapaa aikaa ei päivittäin jää kuin maksimissaan tunti tai pari mutta en silti tunne olevani kiireellinen tai tarvitsevani mitään muuta. Treeneihinkään en tiukan aikataulun usko vaikuttavan kuin positiivisesti. Syy loytyy siitä että lähes kaikki mitä teen on jotain mitä rakastan, jokainen päivä tuntuu menevän ohitse liian nopeasti kun haluaisi tehdä/tutkia/kirjoittaa vielä lisää. Kaiken urheiluajattelun väliin pääsee vielä kerran päivässä uimaankin niin ei kai sitä voi enempää elämältä pyytää. No jos viikonloppuna kerkeäisi valmistaan yhden gourmet aterian itselle niin se on siinä. Unelmaelämä!

Kodikkuutta

Phoenixiin saavuttuani ja huomattuani kuinka paljon paremmin ajatus ja treeni kulkee tässä ympäristössä olen päättänyt pyrkiä luomaan miljööstäni vieläkin inspiroivamman. Pyrin rakentamaan huoneestani paikan jossa kykenisin keskittymään optimaallisella tavalla tekemisiini. Olli Postihan on näistä kirjoitellut huolella omaan viidakkomies blogiinsa jo pidemmän aikaa ja vasta nyt rupean todella ymmärtämään sen kuinka koko ympäristö vaikuttaa omaan mielenlaatuun ja tekemisen tasoon. Hyvällä nukkumisella ja ruoalla pääsee pitkälle, mutta myös työasennolla, siisteydellä ja designilla on varmasti jopa enemmän vaikutusta siihen sujuuko ajatuksen juoksu ja motivoiko lähteä treenamaan. Siispä aion ainakin minimissään pitää paikat järjestyksessä ja siistinä ja miettiä onko mahdollista fiilistellä mahdollisella sisustamisella kämpästä parempaa työympäristöä.

Kotiutuminen

Olen palannut kotiin! Kirjoittelen tekstiä phoenixistä ja olo ei voisi olla onnellisempi. Vihdoin saan keskittyä vain uintiin ja siihen mikä minulle on tärkeintä, oppimiseen. Kesä oli varmasti paras ikinä monestakin syystä, mutta nyt on aika keskittyä vain itseensä. Lentomatka sujui ongelmitta meditoidessa, ja monta oivallusta itsestä tuli tehtyä. Erityisesti tuli mietittyä omaa suhtautumista kausisuunnitelmiin ja siihen kuinka harjoittelu päiväkirja ja seuranta saattavat jälleen toimia enemmän vangitsevina asioina urheilijan arjessa kohti huippusuoritusta. Lähtökohtaisesti menneisyydellä ei saisi olla mitään merkitystä urheilijalle kilpailujen käynnistyessä. Kuitenkin olen useasti tormännyt omaan ja muiden tapaan analysoida kauden kulumista jo ennen kuin tiedetään kuinka se oikeasti on kulunut. Ikäänkuin tulos on jo tapahtunut sen perusteella kuinka hyvin suunnitelmaa on pystytty seuraamaan tai sen perusteella onko suunnitelma ollut onnistunut. Eihän sitä harjoittelun onnistumista oikeasti voi tietää ennen kuin kisa on käyty. Entinen valmentajani Alex Nikitin käski mun aina valmistautua kisaan kuin nyrkkeilykehään, ainoa asia mielessä piti olla oma suoritus ilman ennakkoasetelmia.

Asiat jotka ovat jo tapahtuneet ovat mennyttä eikä niihin voi enää vaikuttaa, vaan pyrkiä tekemään tämän hetken asiat mahdollisimman hyvin. Itselle tuottaa edelleen vaikeuksia yrittää päästää menneisyydestä irti ja keskittyä vain ja ainoastaan siihen mitä voin tehdä juuri nyt palvellaakseni suorituskykyä mahdollisimman hyvin, lopulta tämäkin johtaa oikeiden valintojen tekemiseen suurimman osan ajasta. Lentomatkalla aloinkin luomaan uutta “antisuunnitelmaa” itselleni. Tavoitteeni tulee olemaan loytää joka treenistä jokin asia joka tulee auttamaan minua kisoissa. Nyt puhun nimenomaan  pienistä AHAA! elämyksistä enkä niinkään aerobisesta kunnosta, nopeudesta jne. Samoin harjoituksien ulkopuolella voin yrittää joka hetkessä etsiä asioita jotka auttavat minua kilpailemaan korkeimmalla tasolla. Jälleen kerran nämä molemmat tulee tehdä ilman ennakkoasetelmia siitä mikä on “urheilijan elämää” tai optimaalinen pintaantulo.

Päivitystä

Tässä on viime blogista vierähtäny hieman aikaa. Työ, treenit ja varsinkin olympialaiset ovat vieneet liikaa keskittymiskykyä. Olen pystynyt treenaamaan hyvin, keskimäärin neljä punttia ja 4-5uintia viikossa joka mielestäni on jo paljon. Salilla olen keskittynyt hieman pidempiin sarjoihin (eli massaan ja tasapainoiseen kehoon) ja uintitreeneissä vain ja ainoastaan nopeuteen. Tänään rupesin miettiin kuinka ennen loman jälkeen alkoi muiden uimareiden tavoin ”pohjien” luominen pitkillä hidasvauhtisilla uinneilla ja jopa juoksulenkeillä. Muistan joskus juosseeni jopa 2,5 tunnin lenkkejä aamutreenien päätteeksi sen toiveeksi että uintisuoritus kehittyisi. Joku viisaampi voi oikaista, mutta eikö suurin kehittyminen saada nimenomaan aikaan täyslevon jälkeen? Miksi tämä adaptaatioikkuna kannattaisi tuhlata johonkin millä ei ole mitään tekemistä itse uintikilpailuiden kanssa? Nyt olen tehnyt kaiken päinvastoin. Yritän kehittää vain ja ainoastaan nopeutta. Fiiliksestä riippuen uin joko pidempiä tai lyhyempiä vetoja yleensä pitkällä tauolla. Katotaan miten vaikuttaa, mutta ainakin uskon tämän olevan järkevämpi lähestymistapa minulle ja uinti tuntuu aivan loistavalta!!

Samalla pitää kertoa että onnistuin hajottamaan polveni tossa pari viikkoa sitten. Ensin epäilin että kierukka on revenny ja joudun leikkaukseen, onneksi magneettikuvissa ilmeni vain luuturvotusta ja nestettä polvessa. Oli muuten kumma juttu paljonko paremmalta polvi tuntui heti kun olin diagnoosin saanut. Joka tapauksessa pystyin siirtämään ajatukset heti siihen mitä voin nyt tehdä maksimoidakseni kehityksen. Soitin heti Palmusen Jannelle ja kerroin että nyt tarvitaan ylävartalospesilisaatio-ohjelma salille ainakin muutamaksi viikoksi ja kuinka nyt täytyy laittaa aiemmin keväällä olleen oikean olkapään voimatasot vasemman kanssa balanssiin. Samalla aloin miettimään keinoja parantaa rintauinnin käsivetoa uintitreeneissä ja kuinka yleensä pystyisin treenamaan kässäreitä ilman että se vaikuttaisi uinnin kokonaisrytmiin. Ainakin yritin ottaa ongelman positiivisena asiana joka antaisi minulle mahdollisuuden kehittyä yläkroppaani.

Omasta tapauksestani rupesin miettimään kuinka jokainen elämäntilanne tai ongelma tuo mukanaan ainakin jonkun positiivisen asian harjoitteluun. Jos et pysty treenaamaan kunnolla työn takia, ehkä se opettaa sinua harjoittelemaan tehokkaammin ja laadukkaammin sen ajan minkä altaaseen pääset. Jos olkapää on hajalla voit kehittää maailmanluokan potkut. Jos sairastut flunssaan ennen kisoja niin ainakin herkkyys ja nopeusominaisuudet ovat kohdallaan. Kaikki riippuu vain siitä kuinka asiaa katsoo ja mielestäni urheilijalla ei ole ikinä varaa vaipua epätoivoon. Samanlaisia vertauksia voi varmasti löytää siviilielämään.